Kuvankauniita aamuja ja vuotavia rakkoja

Hei siellä! Täällä pitelee hieman kiirettä – juoksut, työt, pojat ja pienoinen projekti. Voipi olla, että tämä blogi muuttuu jossain vaiheessa run-teemasta home-teemaan, enkä nyt toivottavasti tarkoita sanan suomenkielistä merkitystä. Täällä eletään siis mielenkiintoisia aikoja, mutta tästä kerron enemmän sitten kun uskallan asiasta avoimemmin puhua.

Olen ollut töihinpaluuseen enemmän kuin tyytyväinen. Paras päätös sitten pitkään aikaan. Pojat viihtyvät päiväkodissa ja olen saanut kaivattua omaa aikaa mielenkiintoisten töiden parissa. Parasta tässä on juoksujen ja töiden yhdistäminen. Virkistävä kombo, vaikka yöunista joutuukin nipistämään. Olen ollut häkeltynyt keväisten aamujen kauneudesta. Auringonnousu Kalasatamassa on huikea yhdistelmä urbaania kaupunkimiljöötä ja rauhallista merimaisemaa. Upea reitti Kalasataman halki Herttoniemen rantaa pitkin Jollakseen. Joka aamu tulee todistettua juoksun piristävä vaikutus. Herätyskellon soidessa klo 6.00 on vaikea uskoa, että klo 6.19 olen jo juoksemassa kohti työpaikkaa banaani toisessa kädessä.

12 kilometrin työmatka tuntuu edelleen hieman liian pitkältä. Tänään jalat itkivät verta. Oikeasti. 105 juostua kilometriä viikossa ja liikaa vauhtia. Ei tarvitse sanoa enempää. Tätä on juoksija elämä. Ja enää reilu viikko Helsinki Spring marathonin puolikkaalle. Nyt ei auta kuin nuolla haavoja.

Nähdäänkö HSM:ssä? Tulkaa mukaan! Vielä ehtii ilmoittautua.