Elämä ei ole hassumpaa

Juuri nyt päässä soi Risto Räppääjän ”Elämä ei ole hassumpaa”-laulu. Huomaan usein viimeiseksi nukkumaan mennessäni ajattelevani kulunutta päivää ja kuinka kiitollinen olen tästä elämästä. Koskaan ei voi tietää huomisesta, mutta tässä hetkessä elämisestä voi syystäkin olla onnellinen. Välillä on känkkäränkkäpäiviä, mutta silti kiitollisuus kumpuaa kaiken läpi. Olen kaiketi tällainen yltiöpositiivinen höpsö, mutta uskon, että kaikella on tarkoituksensa. Asiat eivät aina, tai useinkään mene niin kuin ne on suunnitellut, mutta toisaalta ei sillä ole niin väliäkään, sillä elämä usein vie siihen suuntaan kuin on hyvä.

Vappu oli meidän perheelle ainutlaatuinen. Siitä alkoi muutaman vuoden yhteinen projekti kohti omaa taloa. Upea tunne, vaikka helppoa se ei tule varmastikaan olemaan. Onneksi on lujat henkiset perustukset luotuna. Käytiin vappupäivänä nauttimassa tulevista kotikulmista ja kesän ensimmäisistä jätskeistä.

Olen ottanut juoksujen suhteen iisisti. Viime viikon aikana kertyi 76 kilometriä, ja tällä viikolla kevennellään entisestään. Seuraavalla viikolla otankin pelkän levon ja tankkauksen kannalta. Sen puolesta miehen työreissu osuu ihan hyvään saumaan, en ole aivan niin pulassa kolmistaan lasten kanssa. Muutaman kevyen hölkän käyn vielä viimeisellä viikolla ennen maratonia hölkkäämässä. Onneksi pojat tykkäävät kulkea mukana yleisurheilukentälle ja keksivät tekemistä kentän laidalla sillä aikaa kun itse juoksen ympyrää. Kun löytyy motivaatiota ja halua liikkua, niin kyllä siihen keinot löytyy kahden pienen lapsenkin kanssa. Samalla lapset saavat aktiivisen aikuisen mallin ja itsekin innostuvat liikunnasta.

Täällä huhtikuu on vaihtunut toukokuuksi ihanan kesäisissä ilmoissa. Talvitakit roikkuvat edelleen eteisessä ja kevättakit löytyvät kanahäkistä, mutta nyt ei ole tarvinnut kumpiakaan. Toivotaan, että nämä upeat kelit jatkuvat pitkälle syksyyn eikä kanahäkkikäyntiä tarvitse tehdä ollenkaan (sitä toiveajattelua…).

Energistä loppuviikkoa!