Känkkäränkkä joulumielen metsästyksessä
Olen aina ollut jouluihminen, en niinkään sillä perinteisellä hössöttävällä tavalla eli en osta lahjoja puolta vuotta etukäteen enkä vuoraa kotia joulukoristekrääsällä, vaan rakastan joulussa sitä joulunodotuksen kihelmöivää tunnelmaa, joululauluja, glögiä, kynttilöitä ja erityisesti aattoiltaa. Tänä joulunalunalusaikana joulumieli on ollut pahasti kadoksissa. Johtunee kesäisestä lomareissusta, poikien sairasteluista ja kiukutteluista, lumettomasta maasta ja kuun kierrosta :). Olen ollut kuin pieni känkkäränkkä, joka on laskeutunut lasten tasolle. Viikonloppuna kuitenkin pakotin itseni virittäytymään jouluun, oli niin paljon jouluista ohjelmaa. Käväisin Korjaamon joulumarkkinoilla ja kaupungilla kiertelemässä pienempi pikkumies seuranani. Satoi jopa hetken lunta.
Sunnuntaina olimme koko perheen voimin Club For Fiven joulukonsertissa Finlandia-talossa. Virhe. Lähti se lauantaina hankittu pieninkin joulunripe. Ei siitä sen enempää. Maanantaina yritin uudelleen. Kiukuteltiin päivällä lasten kanssa yhdessä. Onneksi ilta pelasti kaiken. Kävimme työpaikkani perinteisessä lasten kuusijuhlassa. Lasten riemu oli niin aitoa, että sydämessäni ihan läikähti. Illalla kun vielä kävin laulamassa musiikkitalossa kauneimpia joululauluja, oli joulu tullut tähän mieleen toivottavasti jäädäkseen muutamaksi viikoksi.
Lenkeistä sen verran, että ei sitten kulje yhtään. Sunnuntain pitkiksellä sykkeet pysyivät koko lenkin 150 lyönnin tienoilla 5.50 min/km vauhdissa. Tänään aamulenkillä sama homma kutosen vauhdissa. On se kumma, että aamu- ja päiväsykkeeni ovat parikymmentä lyöntiä korkeammat kuin iltaisin samassa vauhdissa. Masentaa. Pitäisi vaan malttaa juosta vieläkin hitaammin. Johtuu kuulemma siitä, että kehon kortisolitasot ovat aamuisin korkeammat, mikä nostaa sykkeitä, mutta että näin paljon! Iltalenkillä sykkeet pysyvät helposti alle 130 lyönnin 6.00 min/km vauhdissa, joskus jopa alle 120. Silti viikonloppuisin on mukava käydä juoksemassa päivänvalossa mukavassa seurassa. Pimeällä saa juosta arkena ihan tarpeeksi.
Meille on kasvamassa uusi juoksijasukupolvi. Tämä nuorimies ei paikallaan meinaa pysyä ja tykkää pukea äidin lenkkivermeitä päälleen. Vauhdikasta alkanutta viikkoa sinullekin!