Karkuun pöpöjä pitkälle lenkille upeaan joulukuiseen auringonpaisteeseen (luit oikein!)

En tiedä oikeastaan epämiellyttävämpää ja nopeampaa herätystä kuin naapurihuoneesta kaikuva oksennuskakomisääni. Te tiedätte, joilla on lapsia. Huh! Miten se aina syöksyykin suusta hajoita ja hallitse -taktiikalla pitkin koko huoneen leveyden? Reilun tunnin täyssiivouksen jälkeen ei enää tätä aikaeropotilasta väsyttänyt. Yllätys, yllätys, juuri tänä aamuna pojat vetivätkin sitten sikeitä ysiin.

Mutta mikä sieltä ikkunasta oikein näkyykään! Sehän on joulukuinen aurinko säteineen. Sainkin äsken sopivasti puhelun ystävältä, joka pyyteli pitkälle lenkille. Se tuntuu juuri nyt parhaalta pakopaikalta. Eilisen kaatosateen jälkeen auringonpaiste tuntuu kuin taivaan lahjalta. Nautitaan siitä! Lenkin jälkeen voikin sitten leipoa joulutortut, jotka piti viedä tänään tuliaisena lasten pikkujouluihin. On sitten edes jotain kivaa tekemistä pienelle surumieliselle potilaalle.