Kevyesti nauttien luonnon kauneudesta

Viimeiset kaksi viikkoa ovat menneet aivan sumussa ja olleet ehkäpä tähän astisen elämäni jollain tapaa vaikeimmat. Kirjoittelen kuulumisia kahdessa erässä kun etenkään sen toisen erän kuvamaailma ei sovi mitenkään näiden juhannuskuvien rinnalle.

Huhtikuusta lähtien meidän elämä on ollut aikamoisen lennokasta, kuten on voinut täältä blogistakin päätellä. Olen juossut, käynyt töissä, ostanut mieheni kanssa tontin, valinnut arkkitehdin, hahmotellut meidän omaa taloa, ollut superinnostunut kaikesta uudesta ja siinä ohessa hoitanut kodin, ruoka- ja pyykkirumban ja juossut maratonin. Näin jälkikäteen ajatellen, kaikki tämä olisi ehkä liikaa yhdelle ihmiselle kerralla, mutta en ole kokenut itseäni mitenkään kuormittuneeksi. Ehkä väsyneeksi liian lyhyistä yöunista johtuen.

Kaksi viikkoa sitten molemmille pojille nousi korkea kuume. Sitä oli päiväkodissa liikkeellä. He sairastivat sopivasti viikonlopun. Jäin heitä hoitamaan vielä maanantaiksi kotiin, jotta saivat kuumeettoman päivän ennen hoitoon menoa. Kuinkas kävikään, seuraavassa hetkessä tärisin itse viltin alla ja olin lähes 39 asteen kuumeessa kolme päivää. Sitten kuume laski. Olo oli kuitenkin vetämätön ja lepäilin kohti juhannusta. Juhannuspäivään heräsin taas kunnon horkkaan. Kuume oli kivunnut yli 39 asteeseen. En muista milloin olisin ollut noin huonovointinen. Jossain vaiheessa särkylääke helpotti sen verran, että tein lyhyen kävelyn rantaan ja sain ikuistettua luonnon kauneuden. Ihan henkeäsalpaavan kaunista. Kävelyseurana mulla oli meidän Chihuahua-vanhus ja uudet Adizero Boston Boostit, joilla en ole vielä päässyt juoksemaan metriäkään. Vaikuttavat hyviltä treenikavereilta sitten kun lenkkien aika taas koittaa. Tilasin ne Startfitnessiltä. Jos jotain hyvää pitää löytää Brexitistä, niin Britti-nettikauppojen hinnat ovat vielä edullisempia kuin aiemmin, vaikka eivät nämäkään maksaneet kuin 60 euroa ennen Punnan romahdusta.

Kevät oli käynyt varmasti voimille, sitä en kiellä. Vastustuskyky oli varmasti tavallista alhaisempi, eikä mikään ihme, että juuri tämä kroppa teki tenät. Maratonin jälkeiset hieman korkeammat sykkeet olivat onneksi jo korjaantuneet ja olin jo saanut kuumeilua edeltäneellä viikolla hyviä kevytsykkeisiä lenkkejä kasaan. Onneksi tajusin jo aiemmin kuunnella omaa kehoani ja jättää esimerkiksi vauhdikkaammat lenkit tekemättä. Jos jotain olen oppinut niin sen, että väkisin ei kannata treenata tai jos on ”pakko” niin vauhteja pitää keventää tuntuvasti. Homman pitää tuntua kevyeltä.