Kohti uusia juoksuja

Näin se vain sunnuntain tuska on unohtunut ja olen päässyt taas jaloilleni. Eilen käväisin 7 kilometrin hölkällä ja tänään kilometrin pidemmällä. Jalat tuntuvat yllättävän hyviltä, mutta pitää ottaa kevyesti vielä seuraavat pari viikkoa. Ei sillä, että näillä koivilla vielä mitään reippaampia vetoja tehtäisikään. Pitkä lenkkikin saa tältä sunnuntailta jäädä väliin. Jos sitten seuraavana.

Hassua kyllä, kaipaan jo takaisin kunnon juoksurytmiin. Tässä on mennyt oikeastaan siitä Helsinki Spring marathonin puolikkaasta lähtien juoksut ihan miten sattuu. Juoksut rytmittävät mukavasti myös työarkea. Olen huomannut tekeväni lähes kaksi tuntia pidempää työpäivää kun en ole juossut töihin. Tarvitsisin reilusti lisää tunteja päiviin. Tykkään työstäni ihan älyttömästi. En malttaisi lähteä kotiin. Mutta rakastan myös juoksemista. Ja poikia. Ja miestäni. Ja olen innoissani meidän rakennusprojektista. Onneksi äiti-ihmiset hallitsevat multitaskingin… Super.

Mies lähti tänään työreissulle ja pojilla oli päiväkodissa kevätjuhlaretki Mustasaareen, joka lähti töideni kannalta niin aikaisin, että jäin ruikuttamaan rannalle. Pojat olivat onneksi hyvissä käsissä. Silti harmitti. Havahduin klo 17.20 töissä, että kiire tulee. Kipitin vauhdilla kotiin, käytin koiran, vaihdoin vaatteet ja lähdin juosten poikia vastaan rantaan. Siellä ne aurinkoiset muruset vilkuttivat laivasta. Omat rakkaani. Onneksi on koko viikonloppu aikaa puuhailla heidän kanssaan. Mieskin tulee parahiksi huomenna kotiin. Tällä kertaa en kadehdi hänen reissueväitään.