Lits läts Eltsussa ja glögikauden avaus

Ulkoilu-urpot täällä moi!
Voi tätä harmauden määrää, vaikka harmaasta noin värinä muuten pidänkin. Olin jo illalla päättänyt, että aamulla lähden puolen tunnin aamunavaukselle, mutta neljältä sängyssä pyöriessäni laitoin herätyskellon pois päältä. En varmasti jaksa lähteä silmät ristissä hölkälle! Välillä on näitä päiviä kun tekisi mieli vain hautautua vällyihin ja viettää peiton alla koko päivä. Tänään meillä on kuitenkin se suuri päivä eli elämäni ensimmäiset me&i-kutsut, heh. Kutsuja varten on ollut mukava vähän leipoa ja koota pöydät täyteen herkkuja. Ajattelin samalla avata myös glögikauden. Pitää lähteä varovasti ihan vain Marlilla liikkeelle ja siirtyä siitä sitten Blossaan.

Aamupäivällä touhusinkin keittiössä ja pikkumiehen alkaessa menettää hermonsa, kiskoimme vaatteet päälle ja suuntasimme kohti Eltsua. Koska aamulenkki jäi välistä, päätin ottaa riskin ja katsoa, että miten tuo äidin pieni kaveri saa aikansa kulumaan kentän laidalla juostessani itse ympyrää. Aina aikaisemmin olen ajoittanut lenkit päiväuniaikaan. Ja hyvinhän se meni. Hän löysi heti ensimmäisenä kentän isoimman lätäkön ja siinä oli niin mukava läträtä, että puolen tunnin jälkeen jouduin kantamaan sätkivän ja kiljuvan kuravellin teon ammattilaisen rattaisiin. Itsekin löysin jo toistamiseen kentältä seuraa eräästä aktiiviuransa jo päättäneestä kestävyysjuoksijasta. Vauhdit eivät pysyneet kutosessa, mutta se annettakoon anteeksi kun harvoin saa keskustella juoksusta kokeneen lajin ammattilaisen kanssa. Eläintarhankenttä on siitäkin inspiroiva paikka, että siellä erityisesti kesäisin voi kokea hetken olevansa itsekin oikea urheilija :). Aina löytyy joku ammattilaisurheilijan näköinen kanssatreenaaja, joka antaa jo pelkällä olemassaolollaan ihan uudenlaista vauhtia tällaisen tavallisen kotiäidin jalkoihin.