Lomajuoksut
Kuulun siihen ihmistyyppiin, joka ei osaa levätä laakereillaan, etenkään lomalla. Saan lomalla entisestään virtaa koneistoon eikä altaanreunalla tai palmun alla makailu ole se minun juttuni. Tässä taitaa olla jotain tekemistä myös ihanien ja runsaiden hotelliaamiaisten. Ne ovat lomalla ihan parasta, yksi tärkeimmistä loman elementeistä. Syön niin paljon, että jaksan helposti samoilla eväillä iltaan asti. Tällä lomalla saatiin nauttia kolmen eri hotellin aamiaisista, ja kaikissa niissä oli tarjolla myös sushia (ja tietenkin kokin edessäsi valmistamia omeletteja)! Jos satut joskus suuntaamaan Bangkokiin, suosittelen erityisen lämpimästi Anantara riverside -hotellia. Se oli niin paratiisi kuin vain suurkaupungissa voi olla, ja aamiainen oli jotain sanoinkuvaamatonta. Huokaus tähän. Valehtelisin jos kirjoittaisin, etten olisi eilisen ja tämänpäivän aikana kertaakaan miettinyt, että miksei esikoisen vesirokko voinut alkaa muutamaa päivää aiemmin (täällä on siis vatsavaivat vaihtuneet vesikelloiksi…). Olisin mieluusti viettänyt ylimääräisen viikon vaikka hotellihuoneessa kunhan olisin päässyt noille ruhtinaallisille aamiaiskutsuille.
Mutta nyt niihin lomalenkkeihin. Tervehdyin flunssasta juuri sopivasti lomaksi ja taakse jäi viikon pakkolepo. Minut tuntien juoksujalkaa vipatti jo oikein kunnolla. Vietimme ensimmäiset kolme lomapäivää suurkaupungin vilinässä. Viikon toimettomuus sai jopa tällaisen juoksumaton vihaajan astumaan matolle. Jollain tapaa ihastuin puolituntisen mattolenkin ja lyhyen lihaskunto-ohjelman yhdistelmään, etten Hua Hinissäkään ensimmäiseen kolmeen päivään nähnytkään rantaa vaihtoehtona matolle. Onneksi yksi aamupäivä rannalla vastaani tuli lenkkeilijä ja samana iltapäivänä tein yhden elämäni hienoimmista lenkeistä. Hua Hinin pääranta oli sopivasti edes takaisin 7 kilometrin mittainen. Merituuli vilvoitti ihanasti, hiekka oli jalkoja hellivän pehmeää ja ranta palmuineen hipoi täydellisyyttä. Lenkin lopuksi tein parin minuutin lankutuksen ja minuutin vuorikiipeilijät, joiden jälkeen sukelsin lenkkivaatteineen kaikkineen aaltoihin. Ei tällainen juoksufriikki voi kuin herkistyä moisesta. Täydellistä lomailua juuri minulle! Päivän aikana ehti hyvin myös rakennella lasten kanssa hiekkalinnoja rannalla, peuhata altaassa, leikkiä leikkipaikassa ja nauttia illallisesta merenkohinassa. Mutta tuo oma 45 minuuttinen juosten jätti pysyvät mielijäljet, joiden avulla jaksan näitä kotimaan erilaisia vesilenkkejä. Kiitos Thaimaa, olet aina sydämessäni.
Täytyy sanoa, että kyllä tuonne sateeseenkin mieli halajaa nyt kun vesirokkopotilaan kanssa ei pääse ulos edes kauppareissulle. Pienempi onkin rupikonnana sitten sopivasti jouluna.