Vihdoin täällä taas! Karsastan sanaa ”ruuhkavuodet”, mutta nyt on lähellä, että käyttäisin sitä. Mies lähti viime viikolla työmatkalle ja olen pyörittänyt arkea kotona vieden pojat aamulla päiväkotiin, siinä välissä itse töihin ja kauhealla vauhdilla hakemaan poikia viideltä hoidosta. Joinain päivinä olen käynyt nopeasti kotona vaihtamassa vaatteet ja tehnyt puolen tunnin hölkän ennen kuin haen pojat päiväkodista. Ilta onkin sitten mennyt kotiaskareissa ja töitä tehden. Iltatöitä en aio ottaa tavaksi, mieskin pitää siitä huolen, mutta nyt se on tuntunut jopa mielekkäältä eikä ole ehtinyt stressata tulevaa maratonia.

Kuvat ovat viime viikonlopulta. Itselläni oli vielä viimeinen pidempi lenkki ennen tämän viikon sunnuntain tosikoitosta, joten tarvitsin hoitoapua. Siispä suuntasimme poikien kanssa perjantaina anoppilaan, ja miten virkistävä viikonloppu meillä olikaan hyvässä seurassa! Ehdin tehdä yhden 90 minuutin lenkin ja toisen 30 minuutin hölkän upeassa aurinkoisessa, turhankin lämpimässä kevätsäässä. Oltiin käytännössä koko viikonloppu pihalla, nautittiin auringosta, saunottiin ja grillailtiin. Viikonloppu olisi ollut miltei täydellinen jos mieskin olisi ollut mukana. Onneksi kesä koittaa ja ehditään istua vielä monet kerrat iltaa terassilla.

Huomenna suuntaan töiden jälkeen lentokentälle ja lennän ilmojen halki Riikaan. Miehen piti lähteä mukaan, mutta hän liittyykin kannustusjoukkoihin vasta lauantai-iltana. Saan viettää vuorokauden ihan itsekseni. Ensin tilanne harmitti, mutta toisaalta, miten harvinaista on saada nukkua ihan rauhassa ja tehdä mitä ikinä mieli tekee. Onneksi myös ystäväni lähtee maratonmatkalle mukaan, joten seuraakin on luvassa. Olen yrittänyt litkiä maltoa tässä muutaman päivän ja vetää pastaövereitä, mutta täytyy sanoa, että hiilareista tulee niin huono olo, etten meinaa kestää. Tänään huomasin klo 14 töissä eläväni vielä aamupalan ja malton voimin. Kipaisin läheiseen S-marketiin ja ostin, no mitäpä muutakaan kuin leipää, ja Kismetin. Tämä tyttö eläisi pelkällä leivällä runsaan merisuolavoin kera, ja suklaalla. Voi minua. Kaikkea muuta kuin malliesimerkki. Suunnattiin päiväkodista suoraan muskariin ja siinä odotellessa kipaisimme pienimmän kanssa Mäkkäriin. Äiti sai kunnon hiilarifrappen ja pojat juustohampparit. Ansaitsin tähän päälle vielä hyvät äitipisteetkin.

Huomenna teen vielä Riiassa illalla viimeistelevän puolituntisen hölkän. Sitten se on ylemmissä käsissä kuinka sunnuntain juoksu sujuu. Ensimmäistä kertaa ulkomaan reissulle tulee toivottua viileää ilmaa, eikä sadekaan haittaisi. Toiveeni näyttää toteutuvan, sillä ennusteet lupailevat +15 astetta ja yhtä pisaraa. Täydellinen maratonilma, kunhan ei tuule. Kirjoitan nyt julkisesti, että yritän lähteä tavoittelemaan 3.15.00 alitusta. Se teettää 4.36 min/km keskivauhdin. Huh, voi olla, että tiukkaa tekee, mutta jos ei yritä, ei voi mitään koskaan saavuttaakaan. Onneksi tiedän, ettei se ole teistä kannustusjoukoista ainakaan kiinni. Huippua, että olette siellä!

Lyhyt kisaraportti tulee tänne sunnuntai-iltana. Voitte olla varmoja, että pitkänkin avautumisen vuoro tulee olemaan alkuviikosta! Loistavaa viikonloppua sinulle.