Tänä sunnuntaina on juostu Hampurissa ja New Yorkissa, ensi sunnuntaina omia rajoja rikotaan Helsinki Spring marathonissa, joka on itselle tämän vuoden ensimmäinen lappujuoksu. Perhoset liitelevät jo nyt mahan pohjalla. Vaikka juokseminen onkin useimmille vain harrastus, on se itselleni paljon muutakin. Juokseminen edustaa minulle vapautta, omaa pakopaikkaa arjesta, itsenitoteuttamista, terveyttä, kokemusta itsestä vahvana ja pystyvänä sekä ystävyyttä – itselleni merkityksellisiä ihmisiä, joita olen juoksun myötä saanut elämääni. Tunnen syvää kiitollisuutta tätä rakasta harrastusta kohtaan. Vaikka kilpailut aina jännittävät, ei mikään voita sitä tunnetta maalissa kun on ylittänyt itsensä ja parantanut omaa aiempaa ennätystä. Juoksu ei aina kulje ja välillä joutuu kokemaan pettymyksiäkin asettamiinsa tavoitteisiin nähden, mutta silti päällimmäisenä tunteena on aina kiitollisuus terveitä jalkoja kohtaan.

Tällä viikolla on tullutkin pohdittua jonkin verran terveyttä. Se on kaikkea muuta kuin itsestäänselvää. Niinkin pieni asia kuin rakkula pikkuvarpaassa on lamauttanut juoksut. Kun kipua tuntee joka askeleella, ei voi muuta kuin tuntea kiitollisuutta ylipäänsä terveyttä kohtaan. Oma pieni vaiva on naurettava verrattuna moneen muuhun. Asioiden asettaminen mittasuhteisiinsa on auttanut pääsemään oman pienen vaivan yli. Vaikka jalkaan edelleen sattuu, on tilanne mennyt parempaan päin ja jaksan uskoa tervehtymiseen ensi sunnuntaiksi.

Tämän päivän mielettömät tulokset esimerkiksi Hampurista, jossa Helsingin Jyryn Anne-Mari Hyryläinen juoksi oman uuden maratonennätyksensä, 2.34.14 (onnea!!), saivat aikaan suuren suuren perhosparven omaan mahaani. Kisakuntoa on todella vaikea arvioida ennakolta, ja aikatavoitteen asettaminen tuntuu vaikealta kun viime kisasta on jo pitkä aika. Garminin kisaennuste jojottelee kahden ennusteen välillä, jotka molemmat tuntuvat haastavilta, mutta hassua kyllä tunnen, että toinen niistä voisi olla jopa mahdollinen. Nyt alan ottaa iisisti, keventämään treeniä ja loppuviikosta tankkaamaan Malto dextriiniä. Terveillä, levänneillä jaloilla on hyvä pinkoa. Jää nähtäväksi riittääkö kunto 4.20 min/km keskivauhtiin :).

Pidä peukkuja! Ja jos satut paikan päälle, tule moikkaamaan!

Lisätietoja HSM:stä täältä.