Huomenna koittaa uusi arki reilun kahden vuoden tauon jälkeen. Reppu on jo pakattu ja lenkkarit ja vaatteet odottavat työmatkajuoksijaansa. Uuden alkua on harjoiteltu koko kulunut viikko kuopuksen kanssa. Olemme kyynelehtineet vuorotellen, äiti suunnatonta ikävää tätä kuitenkin niin suloista ja ainutlaatuista aikakautta kohtaan ja kuopus milloin mitäkin harminpaikkaa. Kumpikin prosessoivat omalla tavallaan tätä suurta elämänmuutosta. Tiedän kuitenkin, että me selviämme tästä ja että tämä on juuri oikea hetki meille molemmille. Silti tiedän, että tulen kaipaamaan pientä entistä työnantajaani suuresti. Mutta valehtelisin jos väittäsin ettei huominen töihinpaluu yhtään hymyillyttäisi. Vihdoin saan kaivattua omaa aikaa ja pääsen AIKUISEEN seuraan! Vihdoin!

Tämä viikko on päiväkotilapsien lisäksi ollut juoksukoulutäyteinen. Minulla oli ilo päästä juttelemaan juoksemisesta aloittelevien juoksijoiden kanssa tiistaina. Miten motivoitunut ja innostunut porukka! Malttia aloitukseen teille :). Tänään olin mukana Helsingin Jyryn juoksukoulustartissa Eläintarhankentällä. Kenttä on muuten auki! Teki suunnattomasti mieli lähteä kirmailemaan kenttää ympäri, mutta pidättelin innostustani. Pääsin onneksi hikoilemaan Eltsun putkeen ja hymyilemään kameralle kun valmentaja videoi kaikkien juoksukoululaisten juoksutyylit. Tuli taas huomattua, etten omaa sitten yhtään linssiluteen geenejä :).

Luento juoksemisen aloittamisesta teki hyvää jopa tällaiselle kohtuupaljon juoksevalle. On kolme asiaa, jotka kulkevat aina käsi kädessä: treeni, ruoka ja lepo. Jokainen niistä on riippuvainen toisistaan, jotta kunto nousisi ja tapahtuisi kehitystä. Yhdessä ne muodostavat superkompensaation eli ylikorjaantumisen, joka tarkoittaa treenien välissä tapahtuvaa kehitystä, mikäli kaikki nämä kolme välttämätöntä seikkaa toteutuvat. Pysähdyin oikein hetkeksi pohtimaan, että olenhan muistanut varmasti oikeissa kohdissa levätä ja mahdollistaa kehityksen. Tästä lähtien kiinnitän asiaan erityistä huomiota. Toinen tärkeä asia, joka onneksi nykyään on itselläni hallussa, on vaihtelevien lenkkien merkitys juoksukunnon kehitykseen. Jos aina tahkoaa samaa vitosen lenkkiä samalla vauhdilla, ei kehitystä pitkällä aikavälillä tapahdu. Done that! Viikon lenkit kannattaa rytmittää niin, että eri pituiset ja vauhtiset lenkit vaihtelevat ohjelmassa. Lupaan, että se tulee näkymään tuloksissa. Eikä tätäkään voi liikaa muistutella: peruskuntovauhtisia eli kevyeltä tuntuvaa hölkkää pitäisi olla 90 % kaikista viikon juoksuista. Nämä alkavat olla jo pikkuhiljaa tässä päässä sisäistettyjä asioita, ja silti unohtuvat välillä edelleen :D.

Mukavaa viikonlopun odotusta ja leppoisia lenkkejä!