Minun arkeni on lasteni lapsuus
Kuvat Alisa W /Suusta suuhun
Palattiin tänään poikien kanssa kahden päivän minilomalta Tukholmasta. Reissu toi kovin tervetullutta vaihtelua arkeen, mutta tulipa samalla tehokkaasti tyhjennettyä akut! En muista milloin olisin nähnyt poikia niin täpinöissään. Lasten riemu ja ilo oli niin tarttuvaa etten hetkeäkään katunut, että lähdettiin matkaan, vaikka niitä kitinähetkiäkin mahtui reissuun. Oli myös ihana nähdä kuinka pojat nauttivat ajasta heille tärkeiden ystävien kanssa. Kiitos Alisa ja tytöt!
Olen miettinyt paljon omaa suhtautumistani asioihin ja miten ne heijastuvat lapsiin. Minun joskus uuvuttavaltakin tuntuva arki on lasteni lapsuus. Tuo itsestäänselvyys ohjaa (pääsääntöisesti) valintojani arjessa. Meillä tietyt asiat tehdään lasten ehdoilla. Lähden kaksi kertaa päivässä lasten kanssa johonkin kodin ulkopuolelle, missä he voivat touhuta muiden lasten kanssa ja purkaa energiaa, vaikka itseäni ei aina huvittaisi. Ulkoilemme joka päivä vähintään kerran vaikka sataisi loskarättejä taivaalta. Yritän muistaa lukea lapsille, laulaa hoilotella, hassutella ja kutitella joka ikinen päivä. Haluan kasvattaa pojat siisteyteen ja pitämään itsestään huolta ottamalla lapset mukaan kotitöihin, hyvillä keleillä urheilukentälle ja huonoilla kuntosalille. Kehun onnistumisista ja yrittämisestä, lohdutan pettymysten tullen, annan palautetta, opastan ja opetan. Nykyään osaan useimmiten olla oikean paikan tullen zen, vaikka tekisi mieli huutaa kitalaki ammollaan. Tietyissä asioissa olen tiukka, mutta vähemmän tärkeissä osaan nykyään jopa joustaa. Ei, en ole lähelläkään täydellinen äiti, mutta yritän. Kun niin teen, se riittää. Uskon, että näin lapseni saavat eväät aktiiviseen, rakastavaan, ympäristöstä ja muista ihmisistä välittävään elämään.
Olen ollut reissun jäljiltä ihan superväsynyt. Torstain VK-treeni ei taaskaan houkutellut yhtään, mutta kuinkas ollakaan, juoksin sydämeni kyllyydestä 17 kilometriä ympäri kyliä, joista 7 kilometriä juoksin reippaammin 4.34 min/km keskivauhtia. Tuli taas todistettua, että kahden vuorokauden levolla ja hyvällä ravinnolla jalat jaksavat ihan uudella tavalla. Lenkin speksit: matka 17.25 km / aika 1.35.36 / keskivauhti 5.33 min/km / keskisyke 150 bpm.
Ps. Jos olet lihapullien ystävä (ja vaikka et olisikaan) ja matkaat Tukholmaan, kannattaa ehdottomasti lounastaa Meatballs for the people -ravintolassa. Ne säväyttivät jopa tällaisen anti-lihapullaihmisen makuhermoja. Alisa kirjoitti pidemmät pätkät meidän ravintolavisiitistä ruokablogissaan.
Miten paljon energiaa ja hyvää mieltä tuo iso keltainen taivaalla säteilevä valopallo voikaan antaa ihmismieleen! Tiistait menee meillä yleensä hyvin vakioidun kaavan mukaisesti, mutta tämä tiistai tekee poikkeuksen. Menin eilen ihan ex tempore varaamaan itselleni ja pojille Tukholman risteilyn, jonne olemme tänään iltapäivällä lähdössä. Sain houkuteltua ystäväni lapsineen mukaan, joten vauhtia, riemua ja naurua, mutta myös itkupotkuraivareita on luvassa. Ne on onneksi helppo kestää kun on joku jonka kanssa voi pyöritellä silmiä.
Tukholman reissu sekoittaa sen verran viikon juoksukuvioita, että tein tänään hieman pidennetyn, 45 minuutin aamulenkin. Aamut eivät ole suosikkejani, mutta pakko niihinkin on vain alkaa totuttautua kun huhtikuussa koittaa uudenlainen aikainen arki. Toisaalta aamujuoksut antavat ihan mielettömästi energiaa eikä lenkin jälkeen koskaan väsytä. Tänään oli ensimmäistä kertaa kevään merkkejä ilmassa tai sitten viime viikkojen kököt vesikelit vain sotkivat mielikuvaa. Ennen klo 8:aa oli jo ihanan valoisaa ja sain nauttia koko lenkin taivaalle kipuavasta auringosta. Aamupalan jälkeen teimme nopean iskun lähikauppaan ja sieltä juoksimme muskariin, joka on pikkumiehen viikon kohokohta. Alppilan kirkon tiistaimuskari on ollut vakioviikko-ohjelmassamme molempien poikien kotonaoloaikana. Muskari ja Alppilan kirkon muutkin tapahtumat, kuten joka lauantainen 
Juoksuohjelmassani vuorottelevat kevyt ja kova treeniviikko. Viime viikolla sain nauttia kevyemmistä juoksumääristä. Toisaalta kovakaan viikko ei enää tunnu hullummalta. Kun aloin toteuttaa itselleni suunniteltua juoksuohjelmaa, meinasin tuupertua kovan viikon juoksuihin. Ihmeellisesti jalat tottuvat uusiin juoksumääriin ja pystyn juoksemaan pk-lenkit nyt samoilla sykkeillä vauhdikkaammin kuin syksyllä. Juoksumäärän jakautuminen aamuun ja iltaan helpottaa huomattavasti kuormitusta.