Sarva D’vil – talvijuoksujeni pelastaja
Sunnuntain pitkiksen jälkeen käytin pari tuntia aikaa netissä parhaiden nastakenkien etsimiseen. Salomonin Speedcrossit on nyt juostu tiensä päähän. Surffailun tuloksena päädyin Sarvan D’vil -suunnistuskenkiin. Ne ovat markkinoiden yhdet kevyimmistä nastakengistä, jotka soveltuvat aktiivijuoksijalle vauhdikkaisiin talvijuoksuihin ja miksei kesällä poluillekin. Kengistä voit lukea enemmän vaikkapa tästä.
Tein heti maanantaiaamusta poikien kanssa retken Helsingin Suunnistajan kauppaan Museokadulle. Myyjä oli ammattitaitoinen ja vahvisti päätökseni nimenomaan D’vil-mallin sopivuudesta omaan tarkoitukseeni. Sarvalla on myös tuetumpia, mutta kuitenkin kilpailijoitaan kevyempiä nastalenkkareita, jotka soveltuvat erinomaisesti talvijuoksuun. Edellisen kauden Sarvat olivat hyvässä alennuksessa Suunnistajan kaupassa (tilattavissa myös netistä tästä). Kuten tyypillistä, ero uusimpiin kenkiin on vain kenkien värissä. Itse tykkäsin jopa enemmän tästä edellisen kauden vihreästä, mutta ei silläkään olisi ollut niin väliä.
Ensituntuma kenkiin oli keveys yhdistettynä kaiken lipsumisen jälkeen ilmiömäiseen pitoon! Kenkien 17 metallinastaa todellakin takaavat hyvän pidon lumiseen ja jäiseen alustaan. Miten olen pärjännytkään kaikki nämä talvet ilman Sarvoja! Kengät tuntuvat kuin kevyiltä racereilta, mutta ne pitävät jalat vankasti alustassa ja lumen ja märän loitolla. Tykkään! Miinuksena kuitenkin se, että toisen jalan kantapää tuntuu juoksussa nousevan. Nauhojen kiristäminen auttoi jonkin verran. Uskon kuitenkin, että selviän asian kanssa, koska muutoin kengät tuntuvat erinomaisilta. Jännityksellä vain odotan, että miten nopeasti kankapään kangas mahtaa kulua puhki.
Sarva D’vil plussat ja miinukset
+ kapea lesti, napakka tuntuma jalassa
+ 17 tähtinastaa pitävät napakasti reippaassakin menossa sekä lumessa että jäällä.
+ hylkii vettä, jalat ovat lisäksi pysyneet lämpiminä
+ erittäin kevyet nastakengiksi, kuin racerit. Ovatkin omiaan reippaisiin talvijuoksuihin, mutta soveltuvat myös poluille.
+ kevyt vaimennus kannassa ja päkiässä
– + matala malli ”talvikengiksi”, soveltuu parhaiten auratuille teille, hangessa hörppää lunta sisään. Toisaalta matala painopiste antaa hyvän juoksutuntuman alustaan.
– itsellä toisen jalan kantapää nousee, mutta nauhojen sitominen viimeisiin reikiin auttoi.
– nastat kopisevat häiritsevästi asfaltilla, mutta se nyt olikin arvattavissa. Nämä tulevat itsellä käyttöön nimenomaan lumikeleille.
Lauantaina muuten juostaan taas Helsinki Run Cupin testijuoksut Eläintarhankentän maastossa. Nyt pääsen vihdoin itsekin mukaan. Matkaksi voi valita 2, 6 tai 10 km. Itse ilmoittauduin 2 kilometrin puuskutukseen. Onpahan ainakin nopeasti ohi eikä aiheuta monen päivän pakkolepoa. Mukavaa saada vaihtelua hölkille! HRC on sympaattinen pikkukilpailu ihan Helsingin keskustan tuntumassa. Liikkeellä on ihan kaikentasoisia osallistujia. Tule mukaan! Voit lukea tapahtumasta lisää tästä.
Olen täälläkin moneen otteeseen manaillut pakkasten mukanaan tuomia korkeita sykkeitä. Taitaakin olla ennemminkin sääntö kuin poikkeus, että talvella lumessa ja pakkasessa juokseminen nostaa sykkeitä niinkin paljon, että kesällä saman matkan taittaisi 20-30 sekuntia per kilometri nopeammin samoilla sykkeillä kuin näin talvella. Eli hidastellaan vaan ihan rauhassa ja nautitaan kevyistä hölkistä. 
Oma Garminini on kuitenkin näyttänyt nyt viime viikot välillä ihan hulluja sykelukemia. Yhtenä iltana hölkkäsin 6.30 min/km vauhtia ja sykkeet huitelivat 185-196 lyönnissä, vaikka en ollut juurikaan hengästynyt. Jep. Ei taida olla tämä paras lenkkikaverini ihan kunnossa. Aloin selvitellä asiaa ja näyttäisi siltä, että sykevyö ei saa mitattua sykkeitä oikein, koska vyö ei ole riittävän märkä. Syyllinen oli tällä kertaa helppo löytää, sillä laitan usein sykevyön paikalleen jo hyvissä ajoin ennen lähtöä ja näillä pakkasilla harvemmin tulee hiki, joten sykevyö ei käytönkään aikana juuri kostu. En myöskään ollut tiennyt, että myös vyössä oleva kangasosa pitää kastella. Nyt kun olen kastellut vyön hanan alla juuri ennen lähtöä, ei ole sykkeiden kanssa ollut enää ongelmia, paitsi eilen kyllä jouduin kesken lenkin kostuttamaan sykevyötä syljellä. Nice. Eipä tämä nyt mikään maailmanluokan ongelma ole, mutta erityisesti kevyillä hitailla lenkeillä on tarpeellista nähdä syke lenkin aikana, jottei tule juostua liian lujaa. Jostain luin, että myös aluspaidan materiaali saattaa vaikuttaa sykevyön toimintaan ja myös patterin vaihtaminen saattaa auttaa. Tätä sykecasea lukuunottamatta olen ollut enemmän kuin tyytyväinen ”uuteen” Garmin Forerunner 620:een, vaikka en edes käytä kuin murto-osaa sen toiminnoista.
Viime viikonloppu oli säiden suhteen ihanteellinen jopa juoksemiselle! Tiet olivat erittäin hyvässä kunnossa, aurinko paistoi ja linnutkin olivat jo innostuneet visertämään!
Viikon lenkit: