Uuden vuoden ensimmäiset kalsarijuoksut
Parasta uutta vuotta sinne ruudun toiselle puolelle! Vuosi 2016 on käynnistynyt rapsakoilla juoksukeleillä. Aikamoista kerrospukeutumista on viime päivinä vaadittu, ja silti on KYLMÄ!! Kaivoin kaapista mieheni vanhat villakalsarit, jotka kutistin about kymmenen vuotta sitten pesussa ja sain ne sen myötä omakseni. Ne ovatkin ainoat, jotka oikeasti toimivat tarakan ja etureisien lämmittäjinä juoksuhousujen alla. Kärsin myös tosi herkästi jäätyvistä käsistä. Olen nyt pukenut juoksuhanskojen päälle ihan tavalliset villalapaset ja niillä tarkenee vielä -15 asteessakin. Lapaset on helppo heittää muutaman lenkin välein pyykkikoneeseen. Tavallisen ohuen juoksutakin olen vaihtanut hiihtotakkiin ja alle pukenut kerraston paidan ja siihen päälle vielä toisen juoksupaidan. Silti on kylmä, ainakin kasvoilla. Pitäisi valella naama vielä vaseliinilla. Tälle viikolle onkin vielä luvattu näitä hyisiä juoksusäitä, mutta sitten näyttää lauhenevan.
Viime viikolla koin suuria motivaatio-ongelmia harjoitusohjelman toteuttamisessa, vaikka vuorossa oli kevyt viikko (ohjelmassani vuorottelee kova ja kevyt treeniviikko). Juoksuille ei vaan tuntunut riittävän aikaa uudenvuodenaaton vieton, kyläilyjen ja treffiviikonlopun välissä. Olen kuitenkin juoksujen suhteen itselleni armoton, ne on juostava ja aikaa niille on löydettävä, ja yleensä löytyykin. Joku voisi kutsua tätä hommaa jo hulluudeksi. Kuka nyt lähtee vapaaehtoisesti sunnuntai-iltana klo 21.40 viiden kilsan hölkälle 10 asteen pakkasessa, vieläpä kun on päivällä juossut alle 17 km. Onneksi sain sentään naapurin äidistä seuraa ja lenkki menikin siinä rupattelun lomassa ihan huomaamatta.
Lauantaina lähdimme mieheni kanssa kaksin viikonlopun viettoon Tampereelle poikien jäädessä ukin ja mamman ohjelmatoimiston hoiviin. Niin paljon olivatkin puuhailleet, että ihmettelen miten olivat ehtineet! Kuvat ovat äitini ikuistamia. Miten kaunis onkaan talvinen luonto! Tampereella saimme nauttia kiireettömästä oleilusta. Sain jopa ylipuhuttua mieheni saunalenkille illalla. Sen täytyy olla tosirakkautta kun vaihtaa pikku-leijonien matsin ja oluen pakkaslenkkiin vaimon kanssa. Vaikka lastenkin kanssa on kiva puuhailla yhdessä, niin täytyy sanoa, että paluu siihen mistä kaikki alkoi eli meihin kahteen, tekee säännöllisin väliajoin tosi hyvää.
Mahtaakohan nämä kiinnostaa teitä, mutta tässä kokonaisuudessaan viikon juoksuni. Yhteensä n. 70 km.
Viikon juoksut:
Ma: Lepo
Ti: 35 min aamuhölkkä, 40 min iltahölkkä + lihaskunto
Ke: 35 min aamuhölkkä
To: 35 min aamuhölkkä, 60 min vauhtikestävyystreeni vedoilla
Pe: Lepo
La: 30 min aamuhölkkä, 40 min iltahölkkä (+lihaskunto, jonka jouduin jättää väliin)
Su: 100 min pitkä lenkki, 35 min iltahölkkä
Saas nähdä miten tämän viikon kovan juoksuviikon käy, nimittäin sen verran kovia pakkasia on lupailtu. Taitaa joutua taas kaivelemaan motivaatiota jostain syvältä mielen sopukoista. Pirteää pakkasviikkoa sinulle!
Juoksin ensimmäisen maratonini Jyväskylässä syyskuussa ja paransin omaa puolimaratonin ennätystäni Vantaalla lokakuussa. Vuoden hassuimman juoksuni juoksin Kotkassa meripäiväjuoksussa heinäkuussa, jossa voitin reilun kilometrin ylimittaisen puolimaratonin. Siis voitin! Minä! Tavallinen aikuisiällä juoksua harrastamaan alkanut äiti-ihminen, jolla ei ole siis minkäänlaista lapsuuden liikuntataustaa. Vaikka aika ei ollut mitenkään ihmeellinen, tuo juoksu oli itselleni kuitenkin merkityksellinen. Olin nuorena hieman ylipainoinen koululiikuntatuntien nujertama tyttö, joka ei voinut ajatellakaan pystyvänsä mihinkään kummoiseen liikunnan saralla. On ollut mahtavaa löytää juoksemisesta se oma juttuni, jossa voin hetkittäin myös loistaa. 
Vauhdikasta, onnellista ja iloista uutta vuotta 2016! Palataan juoksun pariin heti ensi vuoden puolella. Sitä ennen nautitaan kuplista, säihkeistä ja parhaasta seurasta!