Mistä oli joulu 2015 tehty?
Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan. Tuo tunnelmallinen, vuoden rakkain ja tärkein juhla. Sitä odottaa aina joka solullaan ja iloitsee yhteisestä ajasta perheen kanssa. Vietettiin joulua yhdessä lähisuvun kanssa kuten aina nauttien lasten jouluriemusta, joulukirkosta, saunasta ja mitä ihanimmista perinneherkuista. Ulkoiltiin ja ihmeteltiin juhannusmaista joulusäätä. Puro solisi ja aurinko paistoi. Ihmeellistä! Juoksin joulunaluspäivinä jouluaatolle lepopäivän, jotta aattona jalat ja mieli sai ansaittua lepoa. Joulunajan juoksuista juttua omassa postauksessaan.
Me olimme olleet selkeästi tarpeeksi kilttejä, sillä joulupukki runsaine lahjoineen löysi meidänkin luokse. Lasten riemu ja ilo oli hellyyttävää. Pienille muutama mieleinen lahja oli riittävä, ja hyvä muistutus meille aikuisille. Ensi vuonna taas enemmän niitä ”hyötylahjoja”, jotka ilahduttavat ihan yhtä lailla.
Tontut olivat olleet valppaina, sillä sain juuri sellaisen lahjan, josta olin haaveillut, nimittäin juoksijan tasotestauksen. Tasotestistä saa tarkkaa tietoa omasta kuntotasosta. Sen jälkeen tietää tarkasti millaisella syke- ja vauhtitasolla oma juoksuharjoittelu kannattaa ja on optimaalisinta kehityksen kannalta tehdä. Itse tällaisena tavallisena harrastajana kun on lähes mahdotonta mitään omia anaerobisia ja aerobisia kynnysvauhteja – ja sykkeita määrittää. Kerron Runner’s Highn järjestämästä testista enemmän heti kun olen sinne uskaltautunut :). Lisätietoa kynnystestistä löydät täältä.
Tänään käynnistäessämme auton vanhempieni pihassa, esikoiseni purskahti itkuun. Itsellänikin silmäkulmat kostuivat haikeudesta. Joulu on vain kerran vuodessa, mutta onneksi näemme näitä meille rakkaita isovanhempia taas pian!
Toivottavasti sielläkin joulu oli kultainen <3.
Eipä olisi flunssa ja vesirokko voinut oikeastaan parempaan saumaan sattua. Juoksuilta vapautui niin kivasti aikaa, että ehdin alkuviikosta hoitaa suurimman osan joululahjahankinnoista. Perjantaina pienimmälle sitten ilmestyikin vesikellot ja ollaan niitä kuivateltu nyt hartaasti sisätiloissa. Rokko tuli kuopukselle 100 x pahempana kuin isoveljelleen. Jos olisin tämän tiennyt, olisin rokottanut pojat samantien. On ollut sydäntä särkevää katsoa vierestä kun toinen on kauttaaltaan vuorattuna kutiavissa näppylöissä ja korkeassa kuumeessa, eikä mitkään rohteet tunnu auttavan. Onneksi jokainen päivä tästä eteenpäin on kohti parempaa.
Lauantaina olo oli itsellänikin vielä sen verran normaalista poikkeava, että päätin jättää juoksut edelleen väliin ja tehdä pitkän kävelyn kaupungille. Ilma oli upea! Ei uskoisi kuin kalenteria katsomalla, että on joulukuu. En ole mikään talvi-ihminen, joten lunta en oikeastaan kaipaa, mutta jouluun se kyllä kuuluisi. Taitaa lumen näkeminen tänä aattona rajoittua lumi-ukkoelokuvaan. Onneksi se joulufiilis syntyy muillakin elementeillä. Olen nauttinut joutilaisuudesta ja kuivaharjoitellut juoksua uusimman Juoksija-lehden kautta. Lohi-ruisleivät wasabirucolalla on uusin herkkuni.
