Tänään on ollut niitä päiviä kun ei vaan kulje. Huonosti nukutulla yöllä lienee suurin osuus asiaan. Koira haukkui, pienimpää yskitti, isompi ravasi vessassa ja mies kuorsasi vieressä. Kun kuopus sitten klo 7.03 hyppäsi sängystä, lähdin vetämään puoliunessa juoksuvermeet päälle ja hölkyttelemään kohti keskuspuistoa. Aamut eivät ole sitten yhtään mun juttu! Etenkään tänään. Sykkeet nousivat heti taivaisiin ja lenkin puolessa välissä alkoi suolisto ilmoittamaan itsestään. No, ehdin sentään kotiin. Se siitä. Mutta noista sykkeistä vielä. Mikä siinä onkaan, että aamuisin sykkeet on muutenkin paljon korkeammat kuin illalla? Olenko ainoa? Illalla samalla vauhdilla ka. syke voi olla 125 ja aamulla 141. Miksi?

En edes jaksanut käydä suihkussa ja vaihtaa vaatteita kun tiesin, että pian taas mennään. Miehellä on tänään iltamenoja, joten me suunnattiin pienimmän kanssa puolen päivän jälkeen Eläintarhankentälle juoksemaan. Tänään oli vuorossa vauhtikestävyystreeni: 15 min. lämmittely, 25 min. reipasta VK-vauhtia ja loppuun 20 min. palauttelua. Jalat olisivat kyllä jaksaneet, mutta sydän hakkasi taas ihan omissa lukemissaan. Elämän muiden osa-alueiden vointi heijastuu suoraan juoksun kulkuun. Sille ei voi mitään ja omaa kroppaa pitää vaan kuunnella. Mutta tulipahan tuokin treeni tehtyä. Sykettä lukuunottamatta olin erittäin tyytyväinen jalkojen kevyeen kulkuun. 4.45 min/km vauhti tuntui helpolta. Ensi yönä nukun. piste.

Mutta on tänään moni juttu ilahduttanutkin. Miten upea, jopa keväinen päivä tänään onkaan ollut! Ihan voisi kuvitella, että pian puihin ilmestyy kirkkaanvihreät hiirenkorvat ja linnut alkavat visertää soidinlaulujaan. Tällaisena voisi jatkua koko pitkä loppusyksy, mutta alkuvuonna olisi kiva päästä pulkkamäkeen. Toinen tätä torstaita ilahduttanut juttu oli Hesarin torstain hyvinvointiteeman juoksukirjoitus, jonka voit lukea tästä, ja erityisesti Facebookin Kestävyyttä pintakaasulla 24/7 -ryhmässä aiheesta kehitellyt läpät. HS:n juttu käsitteli sitä, että miten voi testata juokseeko tarpeeksi hitaasti. Jos pystyt viheltelemään juostessasi, juokset taatusti riittävän rennosti. Repeilin itsekseni KPK24/7-ryhmässä jutusta kirvonneille kommenteille:  ”Yksi hyvä tapa yhdistää viheltely ja vauhdin pudotus on se, että ensimmäiset kilometrit viheltää rauhallisesti mutta ei harjoita sisäänhengitystä ollenkaan. Hiljenee vauhti saletisti.” Jos et ole vielä tuon ryhmän jäsen, niin suosittelen liittymään. Siellä saa luvan kanssa jakaa omia juoksukokemuksia, lenkkikuvia ja keskustella juoksusta muiden samanhenkisten kanssa. Omia FB-kavereita kun ei välttämättä halua juoksujutuilla jatkuvasti tylsistyttää.

Pahoittelen surkeita ja tylsiä kuvia. Sama ympäristö, sama tylsä naama ja sama huono kännykkäkamera. Pahoittelen.