Ajankäyttö puhututtaa tässä perheessä joka päivä. Mies tekee normaalia pidempää työpäivää, ja hänellä on omat treeninsä ja minun uusi harjoitusohjelmani on, no sanotaankos näin, aika haastava ajatellen lapsiperhearkea. Onneksi olen lasten kanssa kotona ja pystyn hyödyntämään tarvittaessa myös päiväuniajan tähän käyttöön. Mielenkiinnolla odotan aikaa kun palaan töihin. Silloin alkaa työmatkajuoksut sun muut ajankäytön maksimoimistoimenpiteet. Huh.

Valmentajani luoman harjoitusohjelman ydin on, yllätys yllätys, kevyet PK-lenkit eli ne kutosen hölkät. Niitä on sen 6 kertaa viikossa. Kuulostaa paljolta, vielä kun päälle lisää yhden vauhtikestävyyttä kehittävän lenkin, pitkiksen ja pari lihaskuntotreeniä. Minulle suurin yllätys oli, että peruskuntolenkit ovatkin lyhyitä, pääsääntöisesti 30-50 minuuttia. Kolmena päivänä viikossa lähden aamulla lenkille kun muu perhe on juuri heräilemässä. Juoksen 5 km / 30 minuuttia ja kun tulen kotiin, mies lähtee samalla oven avauksella töihin. Ja sitten kun hän illalla palaa töistä, lähden noin 40-60 minuutin hölkälle tai mitä nyt ohjelmassa onkaan, mutta tunti riittää jokatapauksessa hyvin. Lihaskuntoa pystyn helposti kehittämään taloyhtiömme kuntosalilla, jonne olen pystynyt ottamaan lapsetkin pikkuautoineen mukaan. He tykkäävät jumppailla matoilla ja tehdä kuperkeikkoja. Win-win. Kun lähden aamuiselle puolituntiselle vielä muun perheen nukkuessa, on se aika mahdollisimman vähän perheeltä pois. Iltaisin pojat saavat viettää isänsä kanssa tunnin laatuaikaa kun äiti on tuulettumassa ulkona, ja voin kertoa, että koti on juuri sen näköinenkin kun palaan lenkiltä :D.

Sitten on niitä päiviä, jolloin miehen työpäivä venyy tai on jokin muu iltameno tai olen halunnut juoksuvapaaillan. Silloin olen suunnannut vaunujen kanssa läheiselle yleisurheilukentälle päikkäriaikaan ja ravannut rataa ympäri. Kenttä sopii mitä mainioimmin vauhtikestävyystreenipaikaksi. Ja WC:kin on lähellä!

Juoksuohjelmassa vuorottelee kova ja kevyt treeniviikko eli suhde on 1:1. Esimerkit ovat kovalta viikolta. Silloinkin yhden päivän vain lepäilen ja teen ihan jotain muuta kuin juoksen. Kun peruslenkit ovat keventyneet aiemmasta, juoksen nyt noin 30-40 sek. / km hitaammin kuin aiemmin, jaksavat jalat juosta vauhtikestävyystreenin laadukkaammin. Juoksemalla jatkuvasti liian kovilla vauhdeilla elimistö ei pysty ottamaan lihasvoimaan liittyviä harjoitusärsykkeitä vastaan ja elimistö on jatkuvassa stressitilassa, jolloin sairastumisriski on suuri, eikä kehittymistä pitkällä aikavälillä ole mahdollista tapahtua. Tämän muutoksen pitäisi näkyä jollain aikavälillä kisavauhdeissa. Silti tuntuu utopistiselta, että 10 km kisavauhtini voisi joskus olla kolmosella alkava!

Veteraaniharrastelijajuoksija täällä, onko teitä muitakin, jotka olette hidastaneet vauhtejanne, jakaneet juoksuja aamuun ja iltaan, tehneet vauhtikestävyystreenin laadukkaammin, ja saaneet näillä muutoksilla ennätysjahdissa parempia tuloksia?!