Ajankäytön hallinnan mestarointia!

Ajankäyttö puhututtaa tässä perheessä joka päivä. Mies tekee normaalia pidempää työpäivää, ja hänellä on omat treeninsä ja minun uusi harjoitusohjelmani on, no sanotaankos näin, aika haastava ajatellen lapsiperhearkea. Onneksi olen lasten kanssa kotona ja pystyn hyödyntämään tarvittaessa myös päiväuniajan tähän käyttöön. Mielenkiinnolla odotan aikaa kun palaan töihin. Silloin alkaa työmatkajuoksut sun muut ajankäytön maksimoimistoimenpiteet. Huh.

Iltajuoksut

Valmentajani luoman harjoitusohjelman ydin on, yllätys yllätys, kevyet PK-lenkit eli ne kutosen hölkät. Niitä on sen 6 kertaa viikossa. Kuulostaa paljolta, vielä kun päälle lisää yhden vauhtikestävyyttä kehittävän lenkin, pitkiksen ja pari lihaskuntotreeniä. Minulle suurin yllätys oli, että peruskuntolenkit ovatkin lyhyitä, pääsääntöisesti 30-50 minuuttia. Kolmena päivänä viikossa lähden aamulla lenkille kun muu perhe on juuri heräilemässä. Juoksen 5 km / 30 minuuttia ja kun tulen kotiin, mies lähtee samalla oven avauksella töihin. Ja sitten kun hän illalla palaa töistä, lähden noin 40-60 minuutin hölkälle tai mitä nyt ohjelmassa onkaan, mutta tunti riittää jokatapauksessa hyvin. Lihaskuntoa pystyn helposti kehittämään taloyhtiömme kuntosalilla, jonne olen pystynyt ottamaan lapsetkin pikkuautoineen mukaan. He tykkäävät jumppailla matoilla ja tehdä kuperkeikkoja. Win-win. Kun lähden aamuiselle puolituntiselle vielä muun perheen nukkuessa, on se aika mahdollisimman vähän perheeltä pois. Iltaisin pojat saavat viettää isänsä kanssa tunnin laatuaikaa kun äiti on tuulettumassa ulkona, ja voin kertoa, että koti on juuri sen näköinenkin kun palaan lenkiltä :D.

Sitten on niitä päiviä, jolloin miehen työpäivä venyy tai on jokin muu iltameno tai olen halunnut juoksuvapaaillan. Silloin olen suunnannut vaunujen kanssa läheiselle yleisurheilukentälle päikkäriaikaan ja ravannut rataa ympäri. Kenttä sopii mitä mainioimmin vauhtikestävyystreenipaikaksi. Ja WC:kin on lähellä!

Juoksuohjelmassa vuorottelee kova ja kevyt treeniviikko eli suhde on 1:1. Esimerkit ovat kovalta viikolta. Silloinkin yhden päivän vain lepäilen ja teen ihan jotain muuta kuin juoksen. Kun peruslenkit ovat keventyneet aiemmasta, juoksen nyt noin 30-40 sek. / km hitaammin kuin aiemmin, jaksavat jalat juosta vauhtikestävyystreenin laadukkaammin. Juoksemalla jatkuvasti liian kovilla vauhdeilla elimistö ei pysty ottamaan lihasvoimaan liittyviä harjoitusärsykkeitä vastaan ja elimistö on jatkuvassa stressitilassa, jolloin sairastumisriski on suuri, eikä kehittymistä pitkällä aikavälillä ole mahdollista tapahtua. Tämän muutoksen pitäisi näkyä jollain aikavälillä kisavauhdeissa. Silti tuntuu utopistiselta, että 10 km kisavauhtini voisi joskus olla kolmosella alkava!

Veteraaniharrastelijajuoksija täällä, onko teitä muitakin, jotka olette hidastaneet vauhtejanne, jakaneet juoksuja aamuun ja iltaan, tehneet vauhtikestävyystreenin laadukkaammin, ja saaneet näillä muutoksilla ennätysjahdissa parempia tuloksia?!

Suhteet Oma elämä Liikunta Ajattelin tänään

Hiekkalaatikkoliikuntaa

Kiipeily

Peuhut

Lentokonetta ihmetellenLasten vaatteet Molo, Aarrekid ja Polarn o. Pyret

Toisen lapsen kohdalla viimeistään alkaa hiekkalaatikon reunalla notkuileminen puuduttaa. Ulkoilut tuntuvat pakollisilta päivittäisiltä pakoilta, ja usein huomaan yhdistäväni ne kauppareissuun sun muuhun aikuiselle mielekkäämpään puuhaan, jotta notkumisaika olisi lyhyempi. Kahden vilkkaan pojan kanssa pihalla ja puistoissa on kuitenkin käytävä pari kertaa päivässä purkamassa energiaa, satoi tai paistoi. Muutoin lapset alkavat ennen pitkää hyppiä kirjaimellisesti seinille, koti on kuin legoräjäytyksen jäljiltä ja vanhemman hermot yhtä kireät kuin takareiteni. Mutta usein lapset kitisevät, nahistelevat ja kiukuttelevat myös siellä kuuluisalla hiekkalaatikolla kun äiti juttelee naapurinäidin kanssa tai somettaa Facebookissa.

Tässä taannoin vedinkin pihalle lähtiessämme treenitrikoot jalkaan ja päätin leikkiä poikien kanssa pihalla koko pari tuntisen ajan. Toki osallistun heidän leikkeihinsä noin muutenkin, mutta yleensä se on kuitenkin pitkälti paikallaan oloa ja leikkien kehumista. Mutta mikä ero tässä aktiivisen roolin ottamisessa olikaan! Oletko kokeillut? Minulle tuli hiki, ja ennen kaikkea oli suorastaan liikuttavaa seurata kuinka onnessaan lapset olivat siitä, että heidän kanssaan puuhataan. Äidin aktiivinen rooli laittoi myös lapsiin vauhtia ja hekin liikkuivat normaalia enemmän ulkoilun aikana. Suositushan olisi, että lapsi ”hikiliikkuisi” kaksi tuntia päivässä. Se on paljon! Hiekkakakkujen tekeminen ja keinuminen kun harvoin ihan liikunnasta käyvät. Kun tästä suosituksesta kuulin, olen jättänyt seisomalaudan varastoon. Olen ollut yllättynyt kuinka mukisematta 4-vuotias kävelee parin kilometrin matkan päiväkodista kotiin.

Eilen kiipeilin isomman mukana kiipeilytelineessä, jahtasin ”smurffeja” ilkeänä velhona, leikimme piilosta ja pompimme lehtikasoissa.  Hyppiminen, pomppiminen, loikkiminen ja juokseminen kehittävät lapsen motoriikkaa, mutta ovat erittäin hyvää liikuntaa myös aikuiselle. Liikkeet kannattaa tehdä niin isosti ja tosissaan kuin suinkin pystyy (ja kehtaa). Pihapenkeillä on helppo tehdä myös ojentajadippejä ja venytellä. Nykyään nämä aktiiviset ulkoilut ovat osa meidän arkea, ei ihan jokainen ulkoilukerta, mutta lähes päivittäin.

Suhteet Oma elämä Liikunta Lasten tyyli