Paras juoksuilma!

Minä täällä taas! Kirjoittelen pian pidemmälti kuulumisia, mutta on nyt ihan heti pakko kannustaa teitä jokaista sadelenkille! Täällä Helsingissä on tullut vettä taivaan täydeltä koko lauantain. Se on hassua, miten jokaikinen kerta kun lenkille lähtiessään katsoo ikkunasta ulos ja jos sataa, ensimmäinen fiilis on harmitus. Jätin jopa tällä viikolla yhden aamulenkin väliin kun satoi. MUTTA kun saa itsensä sadekelillä ulos, voi sitä riemua miten juoksu kulkeekaan! Tänään avasin oven kaatosateeseen ajatuksena tulla nopeasti puolen tunnin hölkän jälkeen kotiin, mutta kuinkas kävikään. Löysin pitkästä aikaa kateissa olleen juoksemisen ilon ja painelin pitkin keskuspuistoa uitettuna koirana hymy ja Coldplay korvissa.

Viimeinen kuukausi on ollut vaikea. Juoksumotivaatio on ollut kateissa, sykkeet piipussa ja mieli maassa. Onneksi tunnelin päässä näkyy valoa. On ollut niin hyvä huomata, että juoksu on kaikesta huolimatta edelleen se mun juttu, se mikä tuottaa mulle iloa ja antaa ajatuksille tilaa. Tässä joku viikko takaperin ihan itketti kun lenkit eivät sujuneet, vedoista oli turha edes haaveilla ja kunto tuntui romahtaneen. Samaan aikaan olisi pitänyt alkaa kisata lyhyitä matkoja ja kehittää vauhtikuntoa. En halua antaa minkään pakon tai tiukan ohjelman pilata sitä iloa, jonka tämä laji mulle antaa. On kiva, että on ohjelma, jota noudattaa, mutta toisaalta myös rohkeus poiketa siitä ja kuunnella omaa kroppaa. Kisat tuntuvat nyt jotenkin pelottavalta ajatukselta, mutta eihän mua kukaan pakota niihin. Voin juosta muutaman kilsan täysiä ihan milloin vain siltä tuntuu, ihan itsekseni. Katsotaan mihin tämä tie vie.

Mutta siis halusin vain kannustaa teitä mahdollisesti muitakin juoksusuihkukammoisia astumaan rohkeasti sadelenkille. Ihan parasta!