Taas on juostu ja kohta juostaan taas

Tänään on nautittu tyypilliseen sunnuntaiseen tapaan pitkästä lenkistä. Kuuden tunnin yöunien jälkeen piti ottaa lenkki kevyesti, mutta kuinkas ollakaan. Mukavassa lenkkiseurassa, upeassa auringonpaisteessa ja väärin arvioidulla uudella lenkkireitillä lenkille tulikin 24 km pituutta. Hups. Kotona olo oli väsynyt, mutta tyytyväinen. Huonosti nukutusta yöstä huolimatta pystyin juoksemaan pitkän lenkin alle 140 keskisykkeellä, vaikka vauhtikin oli pitkäksi lenkiksi reipasta 5.53 min/km.

Ja kohta mennään taas. 30 minuutin / 5 km palautteleva iltahölkkä odottelee juoksijaansa. Ensi yönä takuulla nukuttaa. Toivon samaa tuolle pienelle herättäjälleni.

On tämä vaan hullua, mutta tuloksia ei synny juoksematta. Siihen on pakko uskoa. 

Mä oon valmiin, eiköhä ruveta taas
Paan kroppaa likoon, ja tunnetta taa
Ei puhettakaan, et jäisin tuleen makaa
Ei mua himast haettu, kaikki ansaittu
Tavotteet paisu ja mittakaava vaihtu
Mut asennetta ikin muuttanu en
Mä viihdyn epämukavuusalueel
Mitä haastet täs muuten ois
Paan tuntei sisään, hion puutteet pois
Tee tarpeeks kauan mitä muut ei jaksa
Pian teet asioit joita muut ei voi
Elastinen – Hallussa

Energistä uutta viikkoa jokaiselle!