Taipuminen pakkaselle ja viiltävää analyysiä juoksutyylistäni
Joudun perumaan puheeni. Kävin eilen päivällä juoksemassa -23 asteen pakkasessa, jonka ”feels like” lukema näytti -29 astetta. Se ei ollut enää pukeutumiskysymys. Oli ihan helkutin kylmä! Periaatteessa vaatetus oli ihan toimiva, mutta jalat tuntuivat silti ihan pökkelöiltä, tunnottomilta ja naama meinasi jäätyä umpeen. Ei ollut enää sen arvoista touhua. Pysykäämme siis visusti sisätiloissa kunnes mittarin lukemat tippuvat alle -20 asteen. Lämpimintä lenkissä oli juokseminen pikkuleijonien voitonjuhlan ohi, vaikkakin tyydyin ihan vaan hölkyttelemään ohi. Vaikka tunnelma oli katossa, ei se saanut jäätynyttä naamaa sulatettua. Kotona sitten katselimme juhlia teeveen välityksellä ja ihmettelimme upeaa pakkasilotulitusta kotiovelta. Onnea pikkuiset, olette taitavia ja suloisia :).
Jouduin tänään taipumaan pakkaselle kun sain vieläpä sopivasti kutsun valmentajaltani treenaamaan Liikuntamyllyyn. Matkoineen kaikkineen aikaa hallitreeniin kului yli kaksi tuntia ja piti järjestellä poikien hoito- ja kyytikuviot, mutta tänään se oli ehdottomasti kaiken säätämisen väärti. Ja mikä mesta tuo mylly onkaan! Siellä on liikunnalle tarkoitettuja tiloja yhteensä 12 060 neliömetriä. On mm. pari kuntosalia, salibandykaukalo, yleisurheilujuttuja, kiipeilyseiniä ja mikä parasta juoksijat pääsevät irroittelemaan 200 metrin juoksuradalle. Urheiluseuroilla tosin on varattuja vuoroja, jolloin rata on vain seuralaisten käytössä, mutta muutoin 3,50 euron sisäänpääsymaksulla pääsee pakkasta pakoon treenaamaan lämpimään. Suosittelen paikkaa erityisesti näin talviaikaan lämpimästi. Lisätietoja löydät tästä.
Juoksin maratonkoululaisten kanssa rataa ympäri niin, että pää meni pyörälle. Väliin teimme muutamia lihaskuntoliikkeitä ja hyvät venyttelyt, joissa on kotonakin pakko ottaa ryhtiliike. Tein vielä loppuun 4 x 400 metrin rapsakat vedot 3.40 min/km vauhtia, joiden aikana valmentaja teki juoksutyylistäni viiltävää analyysiä. Saan vielä tarkemman analyysin kehittämistoimenpiteineen sähköisesti, mutta sanallisesta ”arviosta” jäi erityisesti mieleeni omintakeinen juoksutyylini :D. Kehitettävää tietenkin on, ja hyvä niin, koska silloin on vielä mahdollista kehittyä juoksijana ja juosta parempia aikoja. Askeleeni on hiipivä, ja siten taloudellinen, mutta nilkka saisi tehdä enemmän töitä, jotta saisin hyödynnettyä siellä olevan voiman. Jep, tähän olisin itsekin päätynyt, right! Omintakeinen tyylini tulee pysymään, se ei ole kuulemma juurikaan muutettavissa, tosin ei ole onneksi suurta tarvettakaan. Mutta että omintakeinen. Kauniisti ilmaistuna outo :D! Kotimatkalla sainkin koko muulta perheeltä imitaation juoksevasta äidistä. Meinasin tukehtua nauruun. Onneksi olen selvästi jostain tunnistettavissa.
Iloista ja lauhempaa loppuviikkoa!