Paikka haussa

Muistan, kuinka iloinen olin aloittaessani opinnot yliopistossa: vihdoin löysin muitakin, jotka olivat kiinnostuneita samoista aiheista kuin minä (eivätkä olleet kymmeniä vuosia vanhempia) – kotipaikkakunnallani, joka itseään kaupungiksi nimittää, ei ollut monia yhteiskunnallisista aiheista innostuneita nuoria ja internet oli vielä silloin nörttipoikien hommia, ainakin sillä samaisella pikkupaikkakunnalla. Viihdyin siis yliopistossa paremmin kuin hyvin, valitsin sivuaineita tuplasti vaadittua enemmän ja harmittelin vielä kun en sen jälkeen voinut enää perustella tarvetta täydentää opintojani muiden yliopistojen kursseilla. Kävin kaksi kertaa ulkomaillakin opiskelemassa ja tein kaksi työharjoitteluakin osana opintoja, vaikka tutkintoon ei sisältynyt yhtään pakollista harjoittelua. Kun lopulta ymmärsin, etten voi jatkaa opintoja enää millään verukkeella, valmistuin reilu vuosi sitten. 

Valmistumisen aikaan olin töissä, jossa ei ollut sinänsä mitään vikaa, se ei vaan liittynyt mitenkään siihen, mitä olin monta vuotta opiskellut. Viime syksynä osallistuin ammattiliiton työnhakukoulutukseen, missä huomasin sen taas – seminaarisalin verran nuoria naisia (saattoi siellä oli pari miestäkin) ja meillä kaikilla oli sama tarina; yhtä monipuolinen (=epämääräinen) akateeminen koulutus, jonkin verran työkokemusta, palava halu päästä niihin kuuluisiin oman alan töihin. 

Olen ollut työnhaussa viime syksystä lähtien, eikä tilanne näytä mitenkään hyvältä. Onnekseni olen vielä alle 30-vuotias, joten surullisenkuuluisan nuorisotakuun pitäisi auttaa työpaikan löytymisessä. Tällä hetkellä nuorisotakuu näyttää toteutuvan työkokeilun merkeissä, eli kohta taidan hakea taas yhtä harjoittelupaikkaa työpaikan sijaan. Tässä blogissa tarkoituksenani on vaihtaa ajatuksia oman paikan etsimisestä ja kaikesta muustakin mikä siihen liittyy tai ei välttämättä ihan niin liitykään. Luvassa ei  kuitenkaan ole asukuvia (toivottavasti!) vaan tavoitteena on perustaa paikka hyvälle keskustelulle.