Turvakirjat

DSC_4771.JPG

Taas on kuukausi vierähtänyt ja tuli tahaton blogitauko. Mutta taas asian äärellä ja ajattelin esitellä muutaman ”turvakirjan”. Joku miettii nyt mikä ”turvakirja”. Eli, kirjoja joita jaksan lukea uudestaan ja uudestaan ja joita luen kun mikään muu ei kiinnosta. Nämä ovat sellaisia kirjoja joista tiedän nauttivani aina.

Jos oikein laiskottaa niin silloin luen suomeksi. Osaan nuo Mustosen ja Lehtisen kirjat ulkoa, joten se on todella aivot narikkaan lukemista. Lehtisen kirja alla sisältää kaksi kirjaa, Mallitoimisto Pandoran ja Lumiruusun, molemmat lempparini Lehtiseltä.

Moni ”turvakirja” on Kinsellalta, yllätys yllätys. Rakastan Himoshoppaajia, mutta myös muut Kinsellat ovat loistavia. Remember me, Can You Keep a Secret, I’ve Got Your Number, ovat kaikki sellasia joita luen tasaisin väliajoin ja nautin niistä aina yhtä paljon. 

Muutama Roberts mahtuu mukaan myös ja monta muutakin. Tässäkin on vain osa kirjoista jotka ovat aina varmoja valintoja, osaa ei minulle edes ole vaan lainaan niitä kirjastosta. Minusta on hyvä olla muutama sellainen kirja, joita voi lukea aina vaan uudestaan ja uudestaan. Aina ei huvita syventyä täysin uuteen kirjaan, vaan joskus on nautinnollista lukea vanha, hyväksi havaittu varma tapaus. 

Onko teillä ns. turvakirjoja? Luetteko jo luettuja kirjoja vai aloitatteko aina uuden ja tuntemattoman?

kulttuuri kirjat

Mikä ei kuulu joukkoon?

DSC_4767.JPG

Kaikki kirjat kuvassa Sophie Kinsellan kirjoittamia. Yksi ei minun mielestäni kuulu joukkoon. Minkä veikkaat sen olevan?

Järjestelin kirjojani tuossa yksi päivä ja Kinsellan kirjojen kohdalla päähäni tuli taas se ajatus mikä tuli jo silloin kyseistä kirjaa lukiessani: Wedding Night, en edes muistanut, että se on Kinsellan kirjoittama, se ei tunnu Kinsellan tekstiltä. Ja samassa ajatuksessa myöskin tuli mieleen, että täytyykin kirjoittaa tästä blogiin, jos vaikka joku olisi samaa mieltä.

Mielestäni Sophie Kinsellan tyyli kirjoittaa on hyvin helposti tunnistettava ja aiheet myöskin hyvin Kinsellamaisia. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan? Mutta kun luin Wedding Night:ia, se ei minusta tuntunut tutulta ja turvalliselta Kinsellalta. Pidin kirjasta kyllä kovasti, mutta se olisi voinut olla ihan kenen tahansa muun kirjoittama. Aihe oli kyllä sinänsä aika tuttua Kinsellaa, mutta jotenkin kaikki muu mätti siinä. Ehkä se oli eniten se, että luvut oli kirjoitettu eri henkilöiden näkökulmasta. Muuta syytä en ole oikein keksinyt. Kirja oli ehdottomasti taattua hömppää, mutta kirja ei ollut minusta taattua Kinsellaa. Kuten sanoin, siitä puuttuu mielestäni se kinsellamaisuus, en ajattelut kirjaa lukiessa, että tämä on niin Kinsellaa, vaikka kirja hyvä olikin.

Onko muilla tullut tämän kirjan kanssa sama ajatus? Tai onko se tullut jonkun muun kirjailijan kirjan kohdalla?

 

Täytyy vielä sen verran mainita tuosta Kinsellan uusimmassa Himoshoppaajasta (joka vihdoin minunkin hyllystäni löytyy) ,että KUINKA HUIKEE SE OLI!!! Tämä jos mikä oli hyvin Kinsellaa. Pidin niin paljon tästä. En nyt sen tarkemmin sitä esittele, mutta kehun kuitenkin. Himoshoppaaja vaan on suurimpia kirjarakkauksia. <3 Mielestäni tässä kirjassa näytettiin myös Beckystä enemmän syvällistä puolta kuin ennen. Ilmeisesti jopa Becky voi kadottaa innon shoppailuun. 😉

kulttuuri kirjat