Peloista

Pienenähän ei pelännyt mitään. Uskalsi keinua niin lujaa kuin vain pääsi, saattoi olla kuinka korkealla tahansa ja jne. Pikkuhiljaa itselleni on tullut lisää pelkoja. Mitään isoja elämää haittaavia ei ole, mutta sellaisia pieniä.

Pimeä. Ikinä en ole pimeää pelännyt, mutta nyt on se pelko alkanut nostaa päätään. Miksi, sitä en tiedä, mutta tämänkin kanssa pystyy kyllä elämään.

Liian korkeat paikat. Viime kesänä flowparkissa meinasin kääntyä parkkipaikalta takaisin, kun tajusin kuinka korkealla kohta keikutaan. Tosin kunhan ei katso maahan niin kaikki on hyvin.

Sairauden pelko. Minulta poistettiin noin kuukausi sitten selästä luomi ja vaikka se olikin vain sen takia, että se hankasi vähän ikävästi ja oli hyvännäköinen eikä muutoksia ollut, niin silti hieman pelkäsin patologin tutkimustulosta siitä.

Ja sitten se suurin. Koirat. Ikinä en ole pelännyt koiria, mutta tämäkin muuttui pari vuotta sitten kesällä kun naapurin saksanpaimenkoira hyökkäsi kimppuuni. Onneksi paikalla ollut mies ehti kiskaista koiran, joka siis oli kyllä kiinni juoksunarussa, pois ennen kuin se ehti tehdä mitään isompaa tuhoa. Koira siis oli ollut rauhallinen kun tulin paikalle, mutta jostain syystä sitten sai raivarin ja kävi kimppuuni. Vieläkin minulla on arpi vatsassa koiran hampaista ja reidessä koiran kynnestä. Ja raapaisu oli verrattain pieni siihen mitä olisi voinut olla ellei joku olisi kerinnyt hätiin. Pelko kuitenkin jäi. Varsinkin saksanpaimenkoiria ja muita isoja koiria kohtaan.

Viikko sitten huomasin, että vieläkään en siedä minkään kokoisen koiran äkkiliikkeitä. Oltiin kaupoilla ja käveltiin äidin kanssa ulkona, vierestä meni pieni koira omistajansa kanssa ja yhtäkkiä koira sai jonkun kohtauksen otti äkkiliikkeen meitä kohti ja alkoi haukkumaan. Pelästyttiin ihan hirveästi ja itselläni sydän hakkasi vartin tämän jälkeen. Ja mitä omistaja teki? Nauroi meidän reaktiolle. Mielestäni siinä ei ollut mitään hauskaa. Se voi vaikuttaa ihmisestä, joka ei koiria pelkää, hauskalta, mutta sitä se ei ollut. Kyllä ne pienenkin koiran hampaat sattuvat jos koira sattuu puremaan.

En siis pelkää koiria kuollakseni, pidän kavereiden koirista ja rapsuttelen mielelläni jos on ystävällinen koira, mutta pelkään monesti mennä ison koiran ohitse. Mitä jos sekin hyökkää kimppuun vaikka en tee mitään? Mitä jos sitä ei ole koulutettu kunnolla?

Monelta löytyy varmasti erilaisia pelkoja. Mitä te pelkäätte? Ovatko pelot lisääntyneet kun ikää on tullut lisää?