Jotain odotettavaa…

Huomasin tuossa, että toukokuussa tapahtuu. Pidän siitä, että on jotain mitä odottaa. Sen ei tarvitse olla mitään ihmeellistä, vaikka vain käytäisiin ravintolassa syömässä, mutta minusta on kiva odottaa mukavia asioita. Tässä kuussa on poikkeuksellisen paljon odotettavaa.

Perjantaina minulla on pitkään odottamani kampaaja-aika, can’t wait! Ai että, Pinterest on ollut niin kovalla käytöllä, että kampaajalle kyllä varmasti muodostuu selkeä käsitys siitä mitä haluan kun näytän hiustauluni. 😀 Rakastan kampaajalla käyntiä, on niin ihana viettää pari tuntia kampaajan tuolissa ja lähteä sieltä sitten uudistuneena. Tällä kertaa himotuksena on violetti. Minulla on ollut monta monta kertaa violetteja raitoja hiuksissa, mutta jotenkin olen onnistunut välttelemään kameraa aina silloin kun kuvia tästä ei löydy. 😀 Nytkin toivon raitoja, mutta ei liian näkyvästi kuitenkaan.

Lauantaina taas lähdemme äitini kanssa teatteriin. Siitä on todella pitkä aika kun viimeksi olen käynyt teatterissa joten nyt on mukava lähteä pitkästä aikaa.

Loppukuusta on sitten poikaystäväni veljen ylioppilasjuhlat ja odotan niitäkin. Saa laittaa itseään vähän tavallista enemmän ja poikaystäväni sukulaiset ovat mukavia. Lisäksi pidän juhlista.

Ennen näitä on tehtävä töitäkin ja niitäkin tässä kuussa on ihan kiitettävästi. Sekin on mukavaa. Loppukuusta on myöskin töihintuloterveystarkastus, joka tosin olisi pitänyt olla jo pari kolme kuukautta sitten, mutta se oli vähän unohtunut. Sitä en niinkään paljon odota, ottavat kuulemma verikokeen. Olen onnistunut välttämään verikokeiden oton tähän asti ja neulakammoisena olen ollut siihen tyytyväinen. Nyt sitä ei voi enää välttää, iiks.

Odottaminen on mukavaa, mutta siinä välissä kun odottaa täytyy myöskin muistaa elää sitä hetkeä. Elämästä ei tule mitään jos vain odottaa koko ajan seuraavaa viikonloppua tai lomaa tms. Itselleni vaikka nyt kampaajan odottaminen on mukava lisä arkeen, mutta elämä siinä välissäkin on mukavaa ja juuri nyt tavallinen arki on onnellista. Minusta on mukava mennä töihin ja mukava tulla kotiin. Voisi kai siis sanoa, että elämä on tasapainossa. Niinkuin pitäisikin olla.

Mitä kaikkea muut odottavat? Pieniä asioita vai pitkää lomareissua ja vai kumpaakin? Ja oletteko hyviä odottamaan? :)