Lupaus

Neljän yhteisen vuoden jälkeen poikaystäväni kosi ja mitä muuta siihen nyt voi vastata kuin kyllä! Asiasta on puhuttu jo pari vuotta, mutta mikään kiire ei ole ollut. Olin jo aikaisemmin ilmoittanut, että haluan, että minua kositaan ja hän valitsee itse minulle sormuksen. Ja hyvin valitsikin. Minusta olisi tuntunut hyvin arkiselta jos olisi vain menty kultasepän luo ja valittu sormukset ja sitten oltu kihloissa. Olen niin vanhanaikainen, että minua piti kosia yllätyksenä. 😉

Tiedän myöskin itsestäni, että osaan olla hiukan päällepäsmäri ja jos olisi toimittu noin, että yhdessä sovitaan, niin minulle olisi jäänyt pitkäksi aikaa mieleen, että olihan poikaystävä nyt varmasti valmis. Itse olen ollut jo vähän aikaa ja halusin, että hän tekee asiat omassa tahdissaan silloin kun hänestä tuntuu hyvältä.

Itse olen aina ajatellut, että kihlaus on lupaus avioliitosta ja kun ollaan kihloissa niin mennään naimisiinkin. Jossain vaiheessa tuntui, että oli trendinä mennä kihloihin sen merkiksi, että nyt seurustellaan. Jotenkin tuntuu, että kihloihin menon merkitys katosi eikä se tarkoittanut enää mitä sen pitäisi tarkoittaa. Tämä siis lähinnä huomiona omasta ikäryhmästäni. Ja varmasti jotkut tietävät mitä haluavat jo varhain.

Meidän suhde on ollut vakaa jo pitkään, mutta kuitenkin kihloihin meno vahvisti sitä edelleen. Tästä jutusta ei enää luisteta vaan nyt on luvattu mennä naimisiin. Ei sillä, että meillä tilanne olisi koskaan ollutkaan se, että jos ei huvita olla yhdessä niin erotaan. Mutta joitakin sivusta seuranneena on joskus tuntunut, että kun tulee ensimmäinen iso riita niin erotaan kun ei enää olekaan kivaa. En ole ymmärtänyt sitä koskaan. Ei aina voi huvittaa olla yhdessä eikä se toinen aina ole maailman ihanin, mutta jos ollaan tosissaan niin suhteen pitäisi kestää riidatkin. Tietysti on tilanteita jossa ero on perusteltu ja parempi vaihtoehto. Itse olen ajatellut joskus, että kun meillä molemmilla on aika vahva kristillinen tausta niin se pistää yrittämään enemmän. Usein tilanne riidan jälkeen on myöskin parempi kuin ennen sitä, kun on saatu vaivaavat asiat puhuttua halki. Vaikka riitely ei olekaan mukavaa niin se toinen ihminen on kuitenkin se jonka kanssa haluaa olla ja selvittää asiat. Varsinkin kun riitely ei ole jokapäiväistä.

Tässä oli muutamia ajatuksia, joita olen pohtinut. Olisi mukava kuulla teidänkin ajatuksia.

Viime viikot ovat menneet sormusta tuijotellessa ja ”lievässä” onnellisuuspilvessä. Häitä ihan heti aleta suunnittelemaan, mies kun haluaa ensin saada koulunsa loppuun, mutta mikäänhän ei estä haaveilua. Pinterest täyttyy hääinspiraatiosta. :D Nyt täytyy sanoa, että olen onnellinen ja se on varsin mukavaa.