Olen miettinyt miksi tykkään käyttää niin paljon huulipunia ja olen tullut siihen tulokseen, että tunnen itseni hieman alastomaksi ilman sitä. Olen perinteinen kalvakka suomalainen ja väri poskille pitää taukoa poskipunalla. Kyllä, minulta on kysytty olenko kipeä kun olin unohtanut poskipunan. Mutta poskipunakaan ei auta vielä tarpeeksi. Haluan huulilleni jotain väriä, vaikka huuleni eivät värittömät olekkaan. Enkä tämän takia tykkää käyttää niitä nudepunia, ne eivät tuo mielestäni tarpeeksi väriä kasvoille.

Tässä kuvassa on kasvoilla pelkkä meikkipohja ja huulilla vain rasvaa.

Ja tässä sitten huulipunan kanssa. Paljon parempi mielestäni. Kuvan siirto tänne vei taas osan punan hehkusta, mutta jäi sitä kuitenkin. Enkä muuten mätsännyt paitaa ja huulipunaa tahallani…

Nämä ovat tietysti makuasioita ja näen päivittäin paljon sellaisia naisia, jotka ovat todella kauniita luonnollisempien huulien kanssa, mutta itse en vain oikein osaa olla. Totta kai on päiviä kun en laita näin räväkkää punaa ja pysyn niissä hillitymmissä, mutta harvoin olen esimerkiksi töissä ilman huulipunaa. Siitä kyllä tietää, että olen todella väsynyt, jos minulla ei ole huulipunaa. Sekä tietysti kotioloissa mennään pelkällä huulirasvalla. Varsinkin nyt sitä kuluu, käytän melkein päivittäin huulipunaa ja se kuivattaa huulia aika paljon, joten kotona huulilla on paksu kerros huulirasvaa. 

Tuo ihana huulipuna huulillani on muuten tätä:

Puna on jälleen Kicksin omaa valikoimaa ja sävyn nimi on Wet violet. Ihana! (Huomaa muuten hyvin selvästi kuinka vuodenaika vaikuttaa huulipunan sävyn valintaan.) Huulipuna-addiktio pahenee koko ajan. Tämä sävy tulee varmasti löytymään huuliltani työpaikan pikkujouluissa viikonloppuna. 😉

Onko teillä alaston olo jos esimerkiksi huulipuna puuttuu huulilta tai onko teidän juttunne silmämeikki?