Rakkaimmat korut

DSC_4330.JPG

Kaikilla on varmasti rakkaita koruja enemmän tai vähemmän. Kuvassa on korut joita käytän eniten. Joitakin päivittäin ja joitakin useita kertoja viikossa. Tuntuu orvolta jos olen unohtanut laittaa esimerkiksi tuon rannekorun käteen kotoa lähtiessä. Minusta on mukava lähteä kotoa rakkaiden ihmisten antamat korut lähellä. Se tuntuu itsestä tärkeältä.

Rannekoru on kädessä päivittäin, sen olen saanut vanhemmilta syntymäpäivälahjaksi. Se on noita joihin pitäisi kerätä amuletteja, mutta en ole halunnut siihen muita kuin tuon kolibrin.

Korvakorut vaihtelevat melkein päivittäin, Kalevala Korun Vanamot ovat lahja vanhemmilta ja kahdet muut ovat lahjoja poikaystävältä. Useimmiten nämä kolmet korvissa.

Kello on valmistujaislahja niin ikään vanhemmilta ja kädessä aina kun lähden jonnekin paitsi töihin, jonne on toinen kello, kun en tätä raaski siellä käyttää.

Sormuksen otin käyttöön vasta vähän aikaa sitten. Monen vuoden takainen joululahja isältä, en ole pitänyt sitä ja olen muistanutkin miksi. Se sopii kunnolla vain vasemman käden nimettömään. Olen pitänyt sitä nyt oikean käden pikkurillissä, minulla on oikean käden sormet hieman isommat niin se pysyy siinä kohtuullisen hyvin. Sormus on yksinkertaisuudessaan kaunis.

Huomasin juuri, että kuvasta puuttuu kaulakoru joka on aina kaulassa, siksi se kai siitä puuttuukin. Poikaystävältä saatu sydämenpuolikas kulkee aina mukana ja on rakas.

DSC_4336.JPG

DSC_4339.JPG

IMG_20150714_172750.jpg

DSC_4340.JPG

Onko teillä muilla rakkaita koruja, millaisia ne ovat? 🙂

muoti trendit trendit

Kesälukemista osa 1

DSC_4325.JPG

Ensimmäinen kolmesta ostamastani kirjasta on nyt luettu. Siitä oli taas hetki kun olin viimeksi lukenut englanniksi ja vähän aikaa meni taas kun tottui kieleen, mutta kun siihen tottui niin ai että, kun tämä kirja imaisi mukaansa.

Ensimmäisenä päätin siis lukea Veronica Henry:n Love On the Rocks:in ja oli hyvä valinta. Täydellistä kesäluettavaa, kevyttä ja helppoa. Kirjassa kerrotaan tarinaa monen ihmisen näkökulmasta ja tarina polveilee hieman eri asioissa. Päähenkilöinä ovat Lisa ja George, jotka ostavat Mariscombesta lomahotellin, jonka kunnostavat ja avaavat kirjan edetessä. Heidän elämäänsä liitetään kirjassa monta henkilöä, jotka kytkeytyvät toisiinsa aina jotenkin. Suuriä yllätyksiä kirja ei oikeastaan tarjoa, mutta todella mukavaa luettavaa ja loppu ei ehkä kuitenkaan ollut se tavanomaisin tyttö-saa-pojan-vaikeuksien-kautta.

Kaikista eri henkilöistä huolimatta kirja oli helppoa luettavaa. Ei tarvinnut miettiä, että hei, kukas tämä nyt olikaan, kun tarinnan kerronta vaihtui henkilöltä toiselle. Mielenkiinto säilyi läpi kirjan ja tämä oli yksi niistä kirjoista, että harmitti kun kirja loppui. Ja ne on parhaita kirjoja ne! Kannattaa tutustua, itsekin ajattelin tutustua kirjailijan muihin teoksiin. 🙂

kulttuuri kirjat