Ei niin hömppää
Kuten olen moneenkin kertaan todennut, makuni kirjojen suhteen on aika kevyt. Pari viikkoa sitten kirjastossa kuitenkin osui käteeni Tatiana de Rosnayn kirjoittama kirja Nimeni on Sarah (engl. Sarah’s Key). Takakannen tekstin perusteella meinasin pistää kirjan jo takaisin hyllyyn, Toisen Maailmansodan tapahtumat eivät ole käsitykseni kevyestä iltalukemisesta, mutta joku sai kuitenkin minut ottamaan kirjan lainaan. Ja hyvä niin, pidin tästä kirjasta todella paljon. Kevyttä lukemista se ei ole, mutta kirja ei ollut läheskään niin raskas kuin olin pelännyt.
Kirjassa sitoutuu yhteen kaksi eri aikakautta. Kirjan tapahtumat saavat alkunsa heinäkuusta 1942 kun Pariisissa tehdään ratsia jossa Pariisin juutalaiset kootaan yhteen ja lähetetään myöhemmin keskitysleireille. Tarina on kirjoitettu pienen tytön näkökulmasta, joka sulkee pikkuveljensä komeroon luullen, että pääsee myöhemmin pelastamaan tämän sieltä.
60 vuotta myöhemmin Pariisissa toimittaja Julia saa tehtäväkseen kirjoittaa ratsian tapahtumista ja hänen oma elämänsä alkaa kietoutua Sarahin elämään. Julian tutkiessa aihetta hän huomaa, että Pariisissa ei asiasta juuri puhuta, eikä siitä välttämättä edes välitetä vaikka suurin osa ratsiassa pidätetyistä kuoli keskitysleireillä.
Kirja kulkee siis kahdessa eri ajassa ja kirjan joka toinen luku on kirjoitettu Sarahin näkökulmasta ja joka toinen Julian. Näin on suurinpiirtein kirjan puoliväliin josta eteenpäin kirja on kirjoitettu vain Julian näkökulmasta. Kuitenkin kirjassa selviää mitä Sarahille tapahtui. Mielestäni tälläinen kirjoitustyyli oli mukava lukea eikä kirja sen takia ollut ihan niin raskas luettava. Koskettava se kuitenkin ehdottomasti oli ja sai ajattelemaan aihetta ja sen ajan kauheuksia. Kirja on fiktiivinen, mutta monet sen tapahtumista ovat oikeasti tapahtuneet.
Hömpän rakastajana voin kuitenkin suositella tätä lämpimästi. Koskettava, lämminhenkinen ja ajatuksia herättävä kirja. Välillä on hyvä lukea kuitenkin muutakin kuin vain hömppää ja silloin luen mielelläni tälläistä. Vaikka suru siinä tuleekin puseroon ja sydän särkyy pienen tytön puolesta. Hienosti kirjoitettu kirja. Tuntuu kuitenkin etten saa tehtyä kirjalle oikeutta sanoilla, joten kehotan lukemaan tämän itse.
