Lause ”mitä sä opiskelet?” on tullut kiusallisen tutuksi viimeisten kuukausien aikana. Olen töissä paikassa, jossa käyn välillä tekemässä vuoroja myös muualla kuin omalla työpaikalla ja tietysti tapaan uusia ihmisiä sitä myöten. Ja tuo lause kuuluu melkein poikkeuksetta. Vaivaantuneena vastaan, että ei, en opiskele, käyn nyt vaan töissä.

Mutta miksi se vaivaannuttaa? Miksi ei olisi ok käydä ”vain” töissä? Olen kuitenkin valmistunut koulustani ja nautin siitä, että käyn töissä paikassa josta pidän todella paljon vaikka se ei vastaakaan koulutustani. Mutta jotenkin yhteiskunta luo kuvan, että sinun pitäisi käydä vähintäänkin ammattikorkeakoulu ja opiskella lähemmäs kolmekymppiseksi. Jos olet nuori ja käyt töissä, ensimmäinen oletus on, että myös opiskelet jotain. Vaikka syytä vaivaantumiseen ei olisikaan, kuitenkin vaivaannun kun opiskelupaikkaani kysytään ja vastatessani kieltävästi, jatkokysymys on ”aiotko opiskella vielä jotain? Kyllä sinun kannattaisi.”

Jep, kannattaisi, tiedän sen itsekin, mutta kun en tiedä mitä! On monia aloja, jotka kiinnostavat minua, mutta en tiedä mikä niistä olisi se oma ala. Joten olen ollut tyytyväinen käydessäni vain töissä. Opin joka päivä jotain uutta ja kiinnostavaa. Olen paljon tekemisissä ihmisten kanssa ja työyhteisö on mahtava. Plussana myöskin se, että rahasta ei tarvitse huolehtia niin paljon kuin opiskellessa, kun palkka kilahtaa tilille säännöllisesti. Joten eikö ole ihan ok käydä töissä ja miettiä siinä samalla mitä haluaisi mahdollisesti vielä opiskella? Onko se jotain työhöni liittyvää vai jotain ihan muuta?

Muoti, kauneus, ihmisläheisyys, ruoan ja juoman yhdistäminen, kaikki nämä kiinnostavat minua, minulla ei vain ole hajuakaan, että mikä niistä olisi se juttu. Kosmetologi, parturi-kampaaja, restonomi, merkonomi. Päätä alkaa särkeä, kun mietin mitä haluan tehdä elämälläni. 😀

Toisaalta, miksi vaivata päätä ja stressata mahdollisesta opiskelusta, kun olen juuri nyt hyvin tyytyväinen elämääni, rakastan työtäni, parisuhde on kunnossa, kesä on tulossa ja kaikki on hyvin? Joten ehkä olen nyt vain tyytyväinen nykytilanteeseen ja koitan kestää kyselyt. 😉

Onko muita joita pommitetaan opiskelu- tai muilla kiusaannuttavilla tulevaisuuskysymyksillä? Miten hoidatte tilanteen vai jätättekö huomiotta kokonaan? 🙂