Olen luultavasti keskivertonaista pienempi, pituutta alle 160 cm ja painoa alle 50kg. Jotenkin olen aina kuitenkin ajatellut etten olisi niin paljon muita pienempi.

Mutta kuitenkin aina kun menen uuteen paikkaan ja porukkaan niin joku huomauttaa siitä, kuinka hentoinen olen. Joten miksi minä en näe peilistä itseäni yhtä pienenä kuin muut? Minä en näe siellä niin pientä ihmistä kuin mitä muut. Ja haluan nyt korostaa, että minulla ei ole minkäänlaista ongelmaa itseni kanssa saati sitten syömishäiriötä.

Huomasin kuitenkin muutama viikko sitten, että olen laihtunut. Uusi, hektisempi työpaikka on vaatinut veronsa. Ja ei, se ei ole hyvä juttu. Muutama vuosi sitten sairastin vesirokon ja sen aikana painoa tippui muutama kilo. Niiden kilojen takaisin saanti kesti kauan. No haluaisin nämä kilot takaisin. Ongelmana nyt vain on se, että en käy salilla tai harrasta oikeastaan mitään mistä kertyisi lihasmassaa ja kaikki ovat varmasti sitä mieltä, että kilojen kartuttaminen pelkällä roskaruualla ei ole kovin terveellinen vaihtoehto. Vaikka sitäkin kyllä tulee syötyä ihan kiitettävästi. 😉 Työ kuitenkin kuluttaa energiaa ja kun liikun se on juoksua, kävelyä ja pyöräilyä enimmäkseen. Se ei paljon lihaksia kasvata. Tai ainakaan ei niin paljon, että mainittavasti painoa kertyisi.

Vai onko vaan hyväksyttävä se tosiasia, että olen tämän kokoinen ja piste? Koko elämäni olen ollut lievästi alipainoinen ja se ei todellakaan johdu siitä ettenkö söisi tai liikkuisin todella paljon, kyllä siihen on geenitkin vaikuttaneet. Ja tiedän, että monet kadehtivat sitä. Mutta kun on joskus kuullut olevansa anorektikko tai muuta yhtä mukavaa niin asia ei ole enää niin kadehdittava. Miksi minun painoani saisi kommentoida sen enempää kuin muidenkaan? Minua ei ärsytä jos joku huomauttaa pienuudestani (ainakaan kovin paljon), mutta se ärsyttää jos joku heti olettaa etten pysty johonkin sen takia. Olen joutunut joskus työhaastattelussa vakuuttamaan, että jaksan kyllä nostaa niitä 15 kg:n laatikoita siinä missä muutkin. Toki minulle tulee raja vastaan jossain vaiheessa, mutta kykenen tekemään ihan hyvin fyysistä työtä.

Mielestäni näytän terveeltä ja normaalipainoiselta ja sitten joku toinen näkee minut luisena. Joten olenko ainoa joka näkee itsensä peilistä isompana kuin mitä oikeasti on? En näe peilissä muita pienempää, mutta kuitenkin tiedostan sen, että olen. Onko se vaan halua olla niin kuin muutkin? Halua olla samanlainen kuin muutkin. Vaikka kaikki olemmekin yksilöitä. Vai pitäisikö joskus uskoa muita kun sanotaan, että olen todella pieni, itsehän ei aina pysty itseään arvioimaan puolueettomasti?

Usein kuitenkin vaatekaupassakin ovat juuri ne minun kokoani olevat vaatteet loppu, joten täytyy samankokoisia olla muitakin. Miettivätkö hekin samoja asioita? Vai tilataanko kauppoihin vähemmän pieniä kokoja nykyään? Mene ja tiedä.

En kuitenkaan vieläkään suostu uskomaan etteikö tuolla olisi muitakin samankokoisia kuin minä. Mutta tärkeintä kai kuitenkin on olla sinut itsensä kanssa. Ja minä olen, vaikka pari lisäkiloa ei tekisi pahaa.