Lainasin kirjastosta ylläolevan kirjan ja kotona huomasin, että olenkin jo lukenut tämän aikaisemmin. Sitten aloin miettimään, miksi en muistanut lukeneeni kyseistä kirjaa. Yleensä muistan kyllä jos olen lukenut jonkun kirjan. Kirja on kyllä ihan mukava lukea, mutta siinä ei kuitenkaan ole mitään mikä veisi minut mukanaan niinkuin hyvä kirja yleensä tekee. Kirjassa ei ole sellaista päähenkilöä tai juonta joka pakottaisi lukemaan vielä silloinkin kun pitäisi jo olla jossain muualla. En sano, että kirja olisi huono, kyllä sen lukee. Mutta kun luen, haluan että pystyn uppoutumaan siihen ja haluan tietää mitä seuraavaksi tapahtuu ja jne jne.

Tässä taas on kasa kirjoja joita yksinkertaisesti rakastan. Ne vievät mukanaan, päähenkilöt ovat mielenkiintoisia ja vaikka moni sanoisi, että juoni on täyttä puppua, minä pidän siitä pupusta. Mutta loppujen lopuksi en osaa sanoa, miksi nämä ovat niin paljon parempia kuin tuo Enchanté- Hauska rakastua! Se ei johdu siitä, että kirjoittaja on suomalainen, koska suomalaiset kirjoittavat hyviä kirjoja. Jopa sitä kevyempää osastoa. Tuija Lehtinen, Enni Mustonen, Marja Orkoma, Laura Paloheimo, nämä ovat kaikki erittäin hyviä suomalaisia kirjailijoita ja odotan aina innolla uusia kirjoja heiltä. Joten mietin edelleen mikä tekee jostain kirjasta paremman kuin toisen. Osassa syynä on selkeästi se, että juoni ja teksti junnaavat ja kirjoitustyyli ei nappaa. Mutta tässä tapauksessa siitäkään ei ollut kysymys. Joten hukkuiko tämä kirja vain massaan?

Jokaiselle hyvä kirja tarkoittaa varmasti eri asioita ja yhtä oikeaa vastausta ei ole. Mutta en usko olevani pahasti väärässä, jos sanon, että kaikille hyvä kirja on kuitenkin sellainen johon uppoutuu ja joka vie mukanaan.