Uskon, mutta en pidä siitä meteliä

Tämä tulee olemaan varmaankin se ainoa kerta kun tästä asiasta kirjoitan, nimittäin omasta uskostani. Ja tällä tekstillä en yritä ketään käännyttää.

Kodissani ei juuri ole lapsuudessani uskosta puhuttu, mutta itselleni usko on ollut kauan jo läsnä. Riparilla uskoni vahvistui ja suuntasin syksyllä isoskoulutukseen. Pikakelaten muutaman vuoden sanon vain, että niissä touhuissa meni viisi vuotta. Omassa seurakunnassani se oli aika normaalimäärä, vaikka useimmat ajattelevat, että isosena ollaan vuosi riparin jälkeen. Useimmat ystäväni olivat isoskoulutuksessa ja uusia ystäviä tuli lisää, joten seurakunnan jutuissa tuntui hyvältä olla mukana.

Kuitenkaan en silloin, enkä nyt, pidä uskostani meteliä. Suomalaisessa kulttuurissa ei juuri uskosta puhuta, eikä usein edes pidetä sopivana puhuakaan siitä. Ja itselleni se on ihan ok. En peittele sitä mitenkään ja jos joku haluaa asiasta keskustella niin se sopii. Joskus tosin tuntuu helpommalta olla sanomatta mitään, ettei suhtautuminen minuun muuttuisi. Jotenkin useimmat ajattelevat heti kun sanoo olevansa seurakunnan toiminnassa mukana, että on superuskovainen ja lyö Raamatulla päähän. No en harrasta sellaista, en julista kristinuskon ilosanomaa kadulla. Kuten jo aikaisemmin sanoin, usko on itselleni läsnä, kulkee vierellä. Se on osa elämääni ja on vaikuttanut omaan arvomaailmaani paljon. Mutta kannatan myös tasa-arvoista avioliittolakia ja miellän itseni muutenkin aika liberaaliksi. Joku voi nyt olla sitä mieltä etten ole kunnon kristitty, mutta olkoon. 😀

Halusin tällä tekstillä lähinnä tuoda esiin, että asioilla on kaksi puolta. Voin olla uskossa, mutta silti kannattaa homoliittoja vaikka Raamatun mukaan se onkin syntiä. Ja tunnen muitakin samanlailla ajattelevia. Toivon, että ihmiset olisivat avoimia, vaikka oma ajatusmaailma olisi täysin eri kuin toisen, vaan pystyisivät näkemään sen toisenkin kannan.

Paljon jäi sanomatta, mutta en jaksa kirjoittaa kilometripostausta eikä tämän ollut tarkoituskaan olla yhteiskunnallisesti merkittävä teksti. Toivon, että pointtini tuli selville tästäkin. Halusin tuoda esiin oman näkökulmani uskoon ja pääsiäinen tuntui hyvältä ajankohdalta siihen.

Ja tähän on hyvä lopettaa pääsiäinen pikkuhiljaa, toivottavasti se oli kaikille rentouttava. 🙂