Toinen kasvamisen paikka

2. Ota vastuuta

Tää on ihan hirveetä tajuta että oikeesti oon käyttäytynyt kuin joku lapsellinen teini monta vuotta ja tämäkin monelle itsestään selvä asia on tuottanut minulle ongelmia monesti.

Peruutin tässä taannoin avopuolisoni työautoa päin, oli kiire ja olin huolimaton… Vaikka olin  nähnyt kun hän jätti auton autotallin eteen parkkiin ja tiesin että pitää olla tarkkana. No kuitenkin siinä sitten sen ihanan päin ajamisen äänen kuultuani huusin autossa EI VOI OLLA TOTTA! Ensimmäinen ajatus oli: ”Mitä se mahtaa maksaa” toinen ajatus ” Miksi minä” kolmas ”Pakko mennä katsomaan” ja sitä rataa… Katsoin vauriot ja suuttumus alkoi pursua ylitseni. Menin ovelle kertomaan että näin kävi eli otin vastuuta teostani ja heti kerroin asiallisesti mitä tapahtui, MUTTA sen jälkeen taas se ajatus puski lävitseni että ”Miksi sen auton piti olla tallin edessä kun on hankala siitä peruuttaa pois muutenkin.” Se siitä vastuunotosta! Kun rauhoituin ja sain pyydettyä anteeksi käytöstäni, päätin taas ottaa vastuun tästä episodista. Tein vahinko ilmoituksen ja selvitin itse tarvittavat asiat.  En tiedä miksi olen välillä niin hankala ja vaikea ihminen välillä ja tuntuu että kun pitäisi nöyrtyä kunnolla ja myöntää että ”mun moka” ”kärsin seuraukset” tai yleisesti kun on minun vikani että joku asia on mennyt pieleen sen seurauksena meille tulee vaikka puolison kanssa riitaa mahdollisesti jonka jälkeen vetäydyn suojamuurini taakse piiloon syyttelemään muita. Jos olen joskus ollut jossain todella hyvä niin se on ollut siinä! 

Tässä nyt lähinnä yksi esimerkki siitä että kun vika on sinussa kärsi seuraukset, äläkä syyllistä muita virheistäsi. 

Vastuuta voi olla monenlaista, esimmäisessä esimerkissä teoista/tapahtumista otettava vastuu. 

Toisena vastuuna on ota vastuu omasta ja yhteisestä taloudesta!

Olin elänyt yli varojeni jo monta vuotta ennen kuin muutin yhteen ”J”:n kanssa, kaikki muuttui kun tilikirjani pääsivät päivänvaloon. 

Kauhusta kankeana mietein että miten kehtaan edes elää tunnollisen ihmisen seurassa joka on hoitanut aina asiansa hyvin eikä ole koskaan elänyt luotolla. Mitä tuo mies mahtaa minusta ajatella? Hän otti hyvin asiallisen asenteen ja sanoi ”Nyt laitamme asiat järjestykseen ja minä autan sinua” <3 Ja niin on auttanut sen mitä on pystynyt. Olin joskus niin pohjalla kaikenmaailman pikavippien ja lainojen kanssa että ajattelin joutuvani vielä ulosottoon niiden kanssa. Äidin avulla silloin selvisin pinnalle taas kunnes huomasin että en voi elää sitä ”Rikkaan” elämää omilla rahoilla. Tyhjensin hetkessä luottokorttini baariin ja esitin varakasta, ostin joka viikko merkkivaatteita.. Minulla oli ripsien ja hiustenpidennykset ja geelikynnet. Yritin liikaa olla joku muu kuin olin. Tällä hetkellä arvostan ihan eri asioita. Ja tänään kun olen saanut uuden mahdollisuuden parempaan elämään, arvostan sitä vielä eri tavalla ja enemmän.

Tuosta mahdollisuudesta palaan varmasti myöhemässä vaiheessa vielä mutta se ei kuulu tähän vastuu osioon nyt.

Olin todella vastuuton ja kärsin siitä nyt aika suurestikkin ja tulen kärsimään muutamia vuosia vielä.

Miksi en ole osannut ottaa vastuuta rahasta? Siksi kun olen saanut sitä liian helposti lapsena ja nuorena? Mahdollisesti kyllä! Sain joka viikko viikkorahan tekemättä sen eteen mitään… Se ei antanut minulle sitä kuvaa että raha pitäisi ansaita tai sitä että kuinka vaikeaa on saada 20€ kokoon työllä ja kuinka paljon se vaatii työtä. En silti syytä asiasta ketään, mutta jos ja kun mahdollisesti minulla on omia lapsia niin aion kyllä tehdä selväksi että kotitöitä on tehtävä että saadaan se viikkoraha.  

Nyt kun asumme yhdessä ja omistamme talon yhdessä on minun katsottava mihin ja milloin laitan rahaa.

En voi sanoa tilin jälkeen että ”rahani ovat loppu kun ostin piip piip ja piip niin käy sinä kaupassa!” No way! Se ei toimi. Tästä aiheesta voisi jatkaa loputtomiin, ehkä se nousee pinnalle myöhemmin vielä. 

Raha ei tee onnelliseksi mutta se helpottaa tässä elämässä kummasti!

 

Vai mitä mieltä te olette?

 

-Janika-