Treeni kerrallaan

Tää viikko on ollut todella kankea syystä tai toisesta. Syksy saapui, ja vaikutti välittömästi mun mielialaan ja sitä kautta myös fyysiseen hyvinvointiin. Tiistaille merkitty selkätreeni siirtyi päivällä, aamulenkit olen skipannut kylkeä kääntämällä ja ylensyöntiä on tullut harrastettua senkin edestä. Sitten sitä tulee piiskattua itseään henkisesti menneistä tekemisistä ja tekemättä jättämisistä, ja ajatukset on koko ajan vain seuraavissa treeneissä ja ruokailuissa. Pitäisi oppia elämään hetkessä, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, eikä vain katsoa sinne kauas tavoitteeseen ja toisaalta menneeseen. Liian usein treenin aikanakin mietin muita asioita, kun pitäisi keskittyä juuri sillä hetkellä tekemäänsä liikkeeseen. Keskittyminen on vaikeaa, mutta uskon, että siinäkin voi kehittyä. Ajattelin alkaa syksyllä joogata, sillä sen kerran kun joogaohjaajaystäväni piti meille muutamalle tytölle yksityistunnin, olin heti vakuuttunut joogan positiivisesta vaikutuksesta keskittymiseen. Toisinaan aloitan aamuni tekemällä aurinkotervehdyksiä, mutta nyt kun Aurinkoa ei ole pahemmin näkynyt, tuntuu sen moikkailu turhalta. Eihän se turhaa ole, mutta tuntuu turhalta. Sellainen se mieli on. Vaihtelee, ja vaikuttaa kaikkeen mitä ihminen vartalollaan tekee. Vie jääkapille tai lenkille. Yritän hallita sitä tekemään jälkimmäistä enenevässä määrin.

Sellaista ajatusten virtaa. Huomenna on toivottavasti energisempi päivä!