Mahatsekkaus

Sinä aamuna, kun olin tehnyt suuren päätöksen muuttaa elämäntapani, ja päästä mukavampiin kehonmittoihin, otin itselaukaisijalla itsestäni valokuvan edestä, takaa ja sivulta. Takaa päin otettu kuva sai minut melkein itkemään. Mulla ei ollut hajuakaan, että näytin siltä. Olin jo jonkin aikaa vältellyt sovituskoppeja, ja oma kokovartalopeilini on hoikentavaa mallia (nojaa seinään). Normaalipainoiselle muutamakin sentti ylimääräistä voi saada kehon näyttämään ihan erilaiselta, mitä on päässään kuvitellut. Voin kertoa, että kuvien näkeminen oli paras alkusysäys tälle elämäntapojen muutokselle. Vaa’an lukematkaan eivät hetkauttaneet yhtä paljon.

 

Nykyään otan muutaman viikon välein itsestäni nuo kuvat samoissa asennoissa, sillä se on palkitsevaa! Jaan nyt kanssanne tiukasti rajatut etukuvat, sillä itse saan kuntoilublogien ”ennen ja jälkeen” -kuvista jotain kiksejä. Kai se on joku luontainen mässäilynhalu, mikä siinä tyydyttyy. Muutokset eivät ehkä näytä hirveän radikaaleilta, sillä 8 kiloa on lähtenyt aika tasaisesti joka puolelta. Tadaa!

 

Kyllä rusketus pukee naista!

 

Vielä raportointia puurokokeilusta. Eli iltapuuro toimii tosi hyvin. Treenin jälkeen se antaa vielä pienen energiapiikin, jonka laskiessa on hyvä mennä nukkumaan. Aamuisin rahka vähän tökkii, eikä se sovi mitenkään kahvin kanssa yhteen. Kananmunat (keitetyt) vasta tökkiikin aamuisin, mutta koitan vaihdella niitä rahkan kaa. Lounaaseen mennessä on ihan samantyyppinen nälkä kuin puuroaamiaisellakin, eli sopiva. Jos saisin valita täydellisen aamupalan, joka siis kuin taikaiskusta muuttuisi vähäkaloriseksi ja runsasproteiiniseksi, se olisi iso kulhollinen itse tehtyä mysliä, kylmää maitoa ja puolikas verigreippi. Myös ruisleipä lukuisilla herkullisilla täytteillä olisi ihanaa. Mutta ei mahda mitään, pitää vaan katsoa vasemmanpuoleista mahakuvaa, ja kuvitella sinne ne herkut, ja oikeanpuoleiseen mahaan rahka ja kumppanit.

 

Lopuksi: