Haasteita pehmeällä lattialla ja kovalla seinällä
Tiistain treeneissä teemana oli tasapaino. Sitä harjoiteltiin muun muassa vaaka-asentoon menolla puolijumppapallolla, yhden jalan kulmasoudulla pitkällä tangolla ja dynaamisilla lankkupidoilla jalat jumppapallolla. Lopuksi pc kysyi haluaisinko nyt treenata sitä kärrynpyörää, jonka olin halunnut opetella. Mentiin urheiluhallin voimistelupuolelle, otettiin kengät pois ja astuttiin pitkälle, pehmeälle alustalle. Koitin olla välittämättä juoksuradan toisella puolella voltteja heitelleistä 15 vuotta nuoremmista tytöistä. Harjoittelin ensin päälläseisontaa, ja se oli yhtä kikattelua. Musta pää alaspäin oleminen tuntuu vaan niin kreisiltä. Tehtiin sitä pari kertaa, ja mun olis pitänyt siitä pystyä nostamaan itseni käsilläseisontaan, mutta turha toivo. Sitten ”tehtiin” kärrynpyöriä, tai siis mä laskin kädet maahan muka keskittyneesti ja nostin jalkoja sen verran, että pc sai niistä kiinni ja vietyä ne toiselle puolelle. Että voikin tuntea itsensä kömpelöksi. Pc käski mun tehdä vielä kuperkeikan, ja se multa sentään onnistui. Hän sanoi, että jos osaan kuperkeikan, opin kyllä kärrynpyöränkin. Kävimme vielä keskustelua siitä, kuinka hyödyllistä on oppia uusia taitoja vanhemmitenkin, ja siitä kuinka raadollista urheilumaailmassa ikäsyrjintä voi olla. Eihän musta voimistelijaa enää saa, mutta omaksi iloksi meinaan opetella sen kärrynpyörän, vaikka menisi vuosia opetellessa! Lannistuin tosin vähän, kun poistuessani näin aulassa vielä pikkutyttöjä, jotka teki yhden käden kärrynpyöriä ihan vaan huvikseen…. Oppia ikä kaikki!
Tänään olin elämäni toista kertaa boulderoimassa eli kiipeilemässä ilman mitään valjaita matalilla seinillä. Ainejärjestömme oli järjestänyt kiipeilyiltapäivän, jonka osanotto jäi vähäiseksi. Minua se ei haitannut, sillä olin iloinen saadessani kunnon lähiopetusta kiipeilynharrastajilta. Ekan kerran kävin tuolla ”luolassa” entisessä kunnossani ja koossani joskus vuosi sitten, ja nyt kyllä huomasi sekä kehonhallinnan että voiman kehittyneen. Usko oman kehon kykyihin on kasvanut, ja uskalsin koittaa ihan kunnon miinusseiniäkin. En montaa askelta niissä päässyt vielä menemään, mutta uskallusta kokeiluun riitti kerta toisensa jälkeen. Nyt on sormet tunnottomat, mutta mieli iloinen!
Itsensä haastaminen on parasta.