Oodi fillareille

Olen jo aikaisemmin kertonut, että pyöräily ei kuulu suosikkitekemisiini, mutta että sitä on pakko harrastaa, jos meinaa liikkua paikasta toiseen nopeasti kotikaupungissani. Pyöräily on ollut mulle suurta tuskaa viimeiset kaksi vuotta, kun sitä olen joutunut lähes päivittäin harrastamaan, mutta tänään asiaan tuli muutos. Sain vihdoin aikaiseksi marssia pyöränkorjaajalle, joka myös myy sekä uusia että käytettyjä pyöriä. Kerroin, että mulla olisi vanha Tunturi, josta haluan päästä eroon, ja että haluaisin ostaa tilalle käytetyn, mutta hyväkuntoisen. Ei tullut kuuloonkaan moinen homma, sillä vaihtarit olivat vieneet kaikki edes siedettävässä kunnossa olevat käytetyt pyörät.

Mutta sain ehdotuksen, jolle lämpenin aika nopeasti. Pääsisin eroon vanhasta rotiskosta, ja saisin sopuhintaan aivan uuden, samansukuisen komistuksen. Ooh, ja minkälaisen!

Kun pyöräsetä sanoi nimesi Dolce, jonka italiaa lukeneena tiedän varsin hyvin tarkoittavan herkkua ja jälkiruokaa, olin jo hurmioitunut muodoistasi ja linjakkuudestasi. Kun sanoit ”wanna have a ride, babe?”, menin aivan hämilleni. Lähdin kuitenkin puoleksi tunniksi miettimään tätä suurta päätöstä, ja kun tulin takaisin myötämielisenä, minulle esitettiin kysymys ”tykkäätkö tummista vai vaaleista?”(=haluatko violetin vai valkoisen pyörän). No vaaleista, da-aa. Olinhan jo kyllästynyt Tangon tummaan tulisuuteen. Eikä haittaa, vaikka se taisi olla identtinen kaksoisveli, joka takahuoneesta saapui. Hän on ihan yhtä hyvä.

Kun vihdoin pääsin kyytiisi, olin yhtä hymyä. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä ja ensikosketuksella. Ensimmäinen tunnin matka kanssasi jo osoitti, että tulemme tukemaan toisiamme niin myötä- kuin vastamäissä. Minä joudun ehkä pinnistelemään enemmän niissä vastamäissä, mutta sinä kannattelet ja annat vauhdin viedä, kun mennään myötäiseen. Jos toinen kaatuu, me kaadumme yhdessä. Sitten minä autan sinut ylös (ai sä et mua? kiva!!), ja jatkamme yhteistä taivaltamme. Tää on kumppanuutta. Pitkäaikaista sellaista, toivon.

Syvällä sisimmässäsi tiedät, Dolce, että vaikka se ehkä pahalta tuntuukin, köytin sinut ränniin silkasta rakkaudesta, jottei kukaan meitä voisi erottaa.

Aiomme ensi töiksemme Dolcen kanssa selvittää agathachristiemäisen mysteerin ”Piileskelevien takareisien salaisuus”. Jo tänään Dolce antoi minulle johtolankoja, jotka toivottavasti vievät minut perille.

Haluan lopuksi kiittää vanhaa Tangoa yhteisestä vuosikymmenestä. Meillä oli hetkemme, jotka olivat toisinaan hyvin kauniita, kuten kuvasta näkyy. Kuitenkin tulinen ailahtelevaisuutesi, joka ei pelkästään johdu argentiinalaisesta nimestäsi, alkoi käydä voimilleni. Nyt voin vihdoin myöntää, että sinussa oli aika paljon vikoja. Vikaa oli myös minussa, kun en ajoissa tehnyt asialle mitään. Kai me lopulta kasvoimme erilleen. Tai minä ainakin kasvoin jo monta vuotta sitten, mutta sinä pysyit yhtä pienenä. Olen varma, että kunhan saat itsesi kuntoon, pyöräsedän hellässä huomassa, löydät varmasti itsellesi uuden, sopivamman kumppanin.

Oon vähän hervottomalla tuulella tänään, mutta sitä kai se rakkaus teettää!