Viides PFC-treeni takana eli enää puolet treeneistä ja lopputestaus jäljellä, yhyhyy! Olen oppinut jo aivan hurjasti uutta sekä itsestäni että toiminnallisesta treenaamisesta, mutta silti tuntuu, etten pärjää yksin. Toisin sanoen olen laiskistunut, enkä jaksaisi suunnitella omia treenejä, hahah.

Se maanantain mäki-intervallitreenien yllätys oli muuten 15 kg painava, todella epäkäytännöllisen muotoinen pötkylä (ehkä 60cmx15cm), jota jouduin juostessani kantamaan. Tyyli oli vapaa, mutta pakollinen. En saanut laskea pötköä maahan edes sykkeen laskua odotellessa vetojen välissä. Ai niin, paitsi viimeisellä kierroksella kuudesta mun piti aina välillä laskea pötkylä maahan, ja punnertaa sen päällä… Syke oli vedon jälkeen aina noin 175, ja uus veto tehtiin kun se oli laskenut noin 145:een. Sykemittari on muuten sellanen juttu, josta en oo oikeen päässyt jyvälle. Ei jotenkin kiinnosta ne luvut yhtään. Kyllä se syke nousee ja laskee ilman rannetta tuijottamallakin, ja mun keskittymistä se ainakin vähän häiritsee. Mutta muuten ei olla sykemittaria käytettykään kuin polkupyöräergometritestissä ja intervallijuoksussa. Kai sillä on pointtinsa, mutta itse vastustan kaikkea ei-välttämätöntä elektroniikkaa.

Viidennessä treenissä oli vuorossa lihaskuntoa, ja ai että mitä kamalan ihania liikkeitä pc olikaan mulle keksinyt. Yksinkertaisia, mutta tehokkaita, ja siitähän mä tykkään. Välineinä toimivat jumppapallo, kuminauha, käsipainot, levypaino ja kuntopallo. Jumppapallo ei edelleenkään oo mun frendeistä parhain, mutta kyllä me jo toimeen tullaan. Taisin sitä jopa halatakin, kun olin ensin rääkännyt selkäparkaani selän ojennuksilla käsipainojen kanssa jumppapallolla. Treenin lopuksi pc tutustutti mut foam rolleriin eli pilatesrullaan, jonka avulla voi harjoittaa vaikka tasapainoa, mutta me keskityttiin sen hieroviin ominaisuuksiin. Meinasi itku päästä, kun tuli etureisien vuoro. Myös säärten kalvot ovat aika tiukassa juoksemisen jäljiltä. Hierojalle olisi ehdottomasti mentävä. Varaanpa heti huomenna ajan! Nyt kun se on julkisesti julistettu, on se myös tehtävä.

Tein eilen elämäni ensimmäisen Crossfit-wodin, jonka nappasin netistä. Mulla on valmennuksen viimisellä kerralla Crossfit-treeni, mutta en tiedä vielä minkälainen. Varmasti hirvein wod mitä pc vaan löytää… Laji kiinnostaa mua, mutta sitä ei kotikaupungissani vielä ole. En kuitenkaan näe, miksei sitä voisi hyvällä porukalla harrastaa omatoimisestikin! Wod, jonka tein oli 20 minuutin ”niin monta kierrosta kuin ehdit”-treeni, jossa kierros koostui seuraavasti: 5xburpee/yleisliike, 10xpunnerrus, 15xistumaannousu, 20xkyykky. Eli hyvin yksinkertainen, ja sellanen, jota voi helposti tehdä kotona! Tietenkään se ei ole yhtä tehokasta ilman sosiaalista painetta, mutta parempi kuin ei mitään. Jaksoin 7 kertaa eli yhteen kierrokseen käytin keskimäärin vähän vajaa 3 minuuttia. Ihan surkeeta, kun miettii, että vaan 50 toistoa per kierros piti tehdä. Eli minuuttiin mahtui noin 16 toistoa. Jostain syystä punnerrukset tuotti eniten hankaluuksia. No mutta suunta on vain ylöspäin!

Au, toi sattui.

kuva: http://70sbig.com/wp-content/uploads/2012/09/foam-roller.jpg

Olen ollut monta päivää Lily-pimennossa, sillä jostain syystä en ole päässyt sivustolle lainkaan. En tiedä, olenko vahingossa itse estänyt pääsyni sivulle Firefoxilla, kun kaikki muut käyttämäni nettisivut kuitenkin toimivat. Vasta eilen tajusin kokeilla Safarilla, jota en yleensä käytä, ja tämä päästi minut sivulle. Oli kertynyt aika monta ilmoitusta!

PFC-treenejä on ollut jo kaksi kertaa urheiluhallilla, tänään on kolmas ulkona. Vuorossa on mäki-intervallitreeni, joka on mulle tuttu juttu. Olen kuitenkin tehnyt intervallia hyvin yksinkertaisesti vain täysillä mäkeä ylös juosten, mutta mulla on sellanen kutina, että nyt on luvassa jotain ihan muuta. Puhetta oli ainakin kantamuksista, ja PC:n lähettämässä treenisuunnitelmassa oli jotain salamyhkäistä. Toivoin kovaa rääkkiä, joten itse olen kuoppani kaivanut. PC kysyi, onko jotain, mitä olen aina halunnut osata. Leuanvedon lisäksi haaveilen kärrynpyörän tekemisestä, ja PC voi sen kuulemma opettaa. En ole siis koskaan osannut tehdä kärrynpyörää. En edes lapsena.

Vuodenaika on vaihtunut, joten ulkourheiluvaatteissa tarvitaan muutoksia. Olen aikaisempina talvina urheillut niin vähän, etten ole panostanut kunnon varusteisiin. Juoksulenkillä (niillä parilla) olo onkin ollut aika tukala. Nyt, kun tiedän tulevani urheilemaan paljon tänä ja tulevina talvina, aloin koota talviurheiluvarustepakettia. Aloitin tärkeimmästä, eli ihoa lähimpänä olevasta kerroksesta teknisellä alusasulla. Niitä on nyt tarjolla monenlaisia, mutta ostin budjettiini sopivan ja myyjän suositteleman setin. Toisessa vaihtoehdossa olisi ollut pinkki paita, yäkyäkyäk. Hanskat ovat olleet suuri murheenkryyni jo syksyisillä lenkeillä, joten sellaisetkin tarvittiin. Ostamani hanskat ovat lämpimämmät kuin alushanskat, mutta kevyemmät kuin kunnon talviulkoiluhanskat. Kovemmilla pakkasilla saatetaan tarvita päälle toiset hanskat, mutta näillä pikkupakkasilla nuo riittävät hyvin. Niissä on kämmenissä nappulat. Ihan kiva siltä varalta, että tekee mieli kiipeillä tai joku pakottaa karhukävelyyn kesken lenkin. Kaikkea voi tapahtua. Hanskojen ostoreissulta tarttui mukaan myös yläosan lämmittävä kerros eli pehmeää ”verkkarimateriaalia” oleva poolopusero. 

Haaveilen yksistä sadan euron hiihtohousuista, joita sovitin viime viikolla, mutta toistaiseksi mennään vanhoilla tuulihousuilla, joiden alle mahtuu kerroksia. On tämä talviurheilupukeutuminen haastavaa varsinkin, kun ei ole hirveästi tuota budjettia siihen laittaa.

Ostan mielelläni mustia urheiluvaatteita, sillä niiden pesu ja hoitaminen helpottuu, kun kaikki ovat saman värisiä. Mutta nyt lähden rääkättäväksi tuonne mäkeen. Wish me luck!