Olen alkanut ottaa vähän rennommin arkiruokailuni kanssa. Tai oikeastaan olen monipuolistanut sitä ja ottanut mukaan pientä hemmottelua. Äsken söin iltapalaksi puuron sijaan kaksi ruisjyväleipää päällystettynä omenalla ja vuohenjuustolla. Ne katosivat parempiin suihin ennen kuin kameraa ehdin esiin ottaa, joten kuvitelkaa tämä herkkuhetki. Kaamoksen lähestyessä yritän tuoda pientä luksusta pimeneviin aamuihinkin. Yläkuva on noin viikon takaiselta aamiaiselta, ja kyllä, kynttilät paloivat. Makukahvia ja itsetehtyä rieskaa, nam.

Olen saanut PC:ltä määräyksen syödä reilusti enemmän hiilihydraatteja. Ruokapäiväkirjan analyysissä selvisi, että oon vetänyt edelleen sellasella 700 kilokalorin vajeella aWL (after weight loss). Kirjasin ihan kaikki voitkin leivän päältä päiväkirjaan niin tarkasti kuin osasin, joten huijaamisesta ei ole kyse. Eihän siinä mitään järkeä olisikaan. Vaikka olen treenannut viitisen kertaa viikossa, ei paino ole enää sen jälkeen pudonnut, kun päätin, että tässä on hyvä. PC ei millään voinut käsittää, miten jaksan treenata tuolla syömisellä. Vaikka oon tehnyt välillä koviakin treenejä (mm. lisäsin esittelemääni kuntopiiriin vielä yhden liikkeen ja tuplasin kierrosten kestot), niin en ehkä tarpeeksi kovia. Mutta siihen tulee muutos. Omasta tahdostani PC:n opastuksella. Rakastan ruokaa ja rakastan liikuntaa, joten miksi en käyttäisi molempia paljon?

Muistinko hehkuttaa, että proteiininsaantini on 116% tarpeesta? Ei huonosti kasvissyöjälle.

Söin tänään ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen pastaa. Se ei maistunut miltään. Ei ehkä ollut paras lisuke kalalle, mutta yliopiston ravintolan perunat näyttivät kuivilta, eikä muita vaihtoehtoja ollut. Vielä en ole kotiin ostanut perunan ja couscousin lisäksi riisiä tai makaronia. Näkkileivän kaveriksi on vasta hiljattain saapunut ruisleipä. Hassua, miten ruokalistaa tutkiessa hyppää refleksinomaisesti pastat ja risotot yli. Välttelen myös pelkkiä kasvisruokia kuin ruttoa. Siis kasvisruokia, joissa ei ole suuria proteiininlähteitä, vaan pelkkiä kasviksia.

Mulla ei tosiaan ole tarkoituksena juurikaan muokata kehon muotoa, joten urheilullisen ihmisen normaali ruokavalio on minulle sopiva. Jotain puhetta oli PC:n kanssa lisäravinteista, mutta hyvin varovaisesti suon niille ajatuksia.

Vaikka vähähiilihydraattinen elämä osaltani on päättymässä, voin suositella sitä laihduttajille. Itselläni se toimi, todisteena kymmenen kiloa kevyempi vartalo.

Ateriarytmin olen kiireen lisääntymisestä huolimatta onnistunut pitämään tasaisena. Tänään kyllä jouduin livistämään kesken luennon ostamaan välipalaa, kun ravintola oli menossa kiinni, enkä olisi muualta sitä saanut. Onneksi meidän ravintolasta saa hedelmiä, pähkinöitä ja voileipiä, ja oli siellä tänään kasvissipsejäkin. Pullat notkuvat siinä vieressä, mutta vielä en ole yhtään tänä lukuvuonna ostanut. Tän päivän erikoisuus tuplasuklaakakku näytti kyllä jumalaiselta, mutta omena ja pähkinäpussi veivät tänään voiton. En kuitenkaan olisi kehdannut palata luennolle kakunpalan kanssa.

Mutta jumalaista oli viikko sitten perjantaina leivottu lomanaloitusomenapiirakkakin!  Kunpa olisin säästänyt sitä edes pienen palan pakastimeen, mutta ei. Onneksi kuvasta ei näe piirakan kokoa, eikä litran vaniljajäätelöpaketinkaan suuruutta tiedetä. Eiku? Syöjiä 2.

Herkuttelun taito ei katoa kilojen mukana.