ADHD:n Arki?

Diagnoosin, vertaistuen ja lääkityksen jälkeen olen alkanut tajuamaan hieman sitä ”normiarkea” ja sen pyörittämistä. Pari viikkoa aikataulutettua kodinhoitoa ja olen tehnyt itseni hetkittäin jopa joutilaaksi, ennenkuulumatonta!

Monille teistä kodinhoito, siivous, talousasiat, ruoanlaitto ja kauppareissut ovat itsestäänselviä perusjuttuja. Mulle ei ole koskaan ollut. Kaaoksenhallinta kuvaa paremmin sitä, mitä olen harrastanut läpi elämäni.

Suur-uusperheellisenä yrittäjänä on vastuussa aika monesta asiasta ja aina on tuntunut, että olen kokoajan menossa, juoksen kellon perässä ollen kiireinen – ja lopulta myöhässä milloin mistäkin, unohtaen puolet asioista matkan varrella.

Kodinhoito esimerkiksi on ollut sitä, että kerran viikossa ”räjäytän” koko 200-neliöisen talon. 8h kuluu helposti tuolloin siivoamiseen, enkä siltikään saa kaikkea tehtyä. Tuo operaatio on sen verran raskas ja voimiavievä niin henkisesti- kuin fyysisestikin, että sen jälkeen menee useampi päivä niin, ettei yksinkertaisesti kykene laittamaan tikkua ristiin.

Tämä kirjoitus on tarkoitettu vertaistueksi tämän pulman kanssa painiville, sekä asian valaisemiseksi niille, jotka pohtivat miten ADHD oikeastaan vaikuttaa aikuisen ihmisen elämään.

ADHD-lasten kanssa neuvotaan aina pilkkomaan asioita pienempiin palasiin, jottei keskittyminen pääse hajoamaan turhautumisen alla. Lasten kanssa tämä on toiminut vallan mainiosti: 

Esimerkiksi ”siivoa huone” voi onnistua moneltakin lapselta, etenkin jos on ns. kepit ja porkkanat kohdillaan motivoimassa. Lapsi tietää menettävänsä vaikkapa lastenohjelmat tai viikkorahan, mikäli huone ei tule kuntoon – ja vastaavasti hän tietää saavansa viikkorahan / namipussin, kun homma on suoritettu.

ADHD-lapsen kanssa se ei yksinkertaisesti onnistu. Lapsi voi viettää aikaa huoneessaan tuntitolkulla siirrellen tavaroita, päässä iso pyörä pyörii tuhatta ja sataa, ”pitää sitä” ”pitää tätä” ”pitää tota”… Välillä todellisuus karkaa, kun käsiin tulee jokin mielenkiintoinen kirja tai lelu, lapsi vaipuu haaveilemaan, lueskelemaan, leikkimään.
Näin huoneen siivouksessa saa helposti kulumaan koko päivän, onhan se karmivan suuri homma! 

ADHD:sta ja motivoinnista löytyykin Dr. Barkleyn mainio video aiemmasta kirjoituksestani.

Kun tehtävät pilkotaan; ”Petaa sänky” – ja tästä seuraa välitön positiivinen palaute, ”siivoa pöytä”, ”kerää lelut”, ”kerää roskat”, ”vie vaatteet likapyykkiin” jne, jokaisen osasen jälkeen positiivisella kannustamisella lapselle herää ahaa-elämyksiä sekä ”minä osaan ja pystyn” -tunne vahvistuu.

ADHD ei ole lastentauti, kuten olen itse kantapään kautta oppinut. Päätinpä sitten pilkkoa omankin arjenhallintani ja nyt meillä eletään arkilukujärjestyksen mukaan. 

Tältä näyttää viikon lukkari. Ei tuosta kovin montaa hommaa kerry päivälle :)

..ja tältä näyttää sitten päivälukkari.

Kaksi viikkoa olen nyt elänyt näiden ohjeideni mukaan ja elämä on helpottunut kummasti. Ainoastaan Papu-koiramme on hieman ihmeissään uudesta meiningistä:

http://www.youtube.com/watch?v=9lLXx1GwE2Y

(Pahoittelut videon taustalla möykkäävästä Hirveästä Henristä :D)

Miten teillä sujuu arjenhallinta? Saa kommentoida.