”ADHD Keltanokille” 2
Syntyneiden keskustelujen herättämien ajatuksien pohjalta koin tarvetta täydentää aiempaa kirjoitustani: ”ADHD Keltanokille”.
ADHD on ollut olemassa hyvin pitkään, tämä ei ole ilmiö tai ”muotisairaus”. Todennäköisesti prosentuaalinen osuus ihmisistä, joilla tämä oireyhtymä on, on myöskin keskuudessamme jotakuinkin sama, kuin vuosisatoja sitten. ADHD ei ole siis myöskään kasvava ilmiö. Määrällisesti ADHD-ihmisiä on varmasti yhä enemmän, kuten myös ihmisiä ilman kyseistä oireyhtymää.
Miksei tämä ole sitten aiemmin ollut niin ”tapetilla”, kuin tänä päivänä? Aiemmin tunnettu MBD (Minimal Brain Dysfunction) jota pidetään joissakin tapauksissa ADHD:n aiempana muotona, on siis lievä kehitysvamma aivoissa. Joskus nämä rinnastetaan keskenään ja paljon yhtäläisyyttä on. Ennen MBD-tietoutta kansan parissa (joka sekin hataraa) aihetta on tutkittu jo vuosisatoja: Alexander Crichton esitteli ”rauhattoman mielen” kirjassaan jo vuonna 1798!
Miksi tämä sitten on nykyaikana niin usein ”tapetilla”? Maailma muuttuu jatkuvasti. ADHD ei. Ihminen, jolla ei ole kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä, jonka ajatus ryöpsähtelee ja hyppii asiasta toiseen, vaipuu haaveisiin ja unohtelee, innostuu ja toimii ajattelematta sen kummemmin – on voinut hyvinkin sulautua joukkoon näiden ominaisuuksiensa kanssa. Itseasiassa ominaisuuksista on voinut olla jopa hyötyä: Tutkimusmatkailijat, urheat sotilaat, pelottomat seikkailijat, keksijät, taiteilijat, filosofit…
Maailma on muuttumassa vaativammaksi erityisesti juuri näiden puutteellisten itsekontrollien ja impulssien kanssa eläjille. Täytyisi mahtua tiiviimmin ja tiiviimmin samaan muottiin toisten kanssa, ikäänkuin sulautua vääränmuotoisena palikkana liukuhihnalle. Voitte varmaan kuvitella, että siinä joko palikka- tai koneisto kärsii. Usein molemmat. ADHD-tietous, diagnoosit ja hoitokeinot lääkityksineen ovat huomioonottamista, erilaisuuden hyväksymistä ja ymmärtämistä.
Usein törmää (vielä tänäkin päivänä) kasvatus- ja terveysalan ammattilaisiin, jotka aiheeseen kouluttautumatta päästelevät suustaan sammakoita. ”En usko ADHD:hen” on lause, jonka olen itsekin kuullut. Toisaalta sama ihminen kertoi, että uskoo erilaisiin temperamentteihin, persooniin ja oppimismalleihin. ADHD ei ole sairaus. ADHD itsessään ei tuhoa elimistöä ja aiheuta vaikkapa kuolemaa. ADHD:n oirehdinta hoitamattomana ja ymmärtämättömänä taas voi siihen johtaa. Kuinka monta onnettomuutta, itsemurhaa, huumeiden ja muiden päihteiden aiheuttamaa nopeaa tai hidasta kuolemaa olisi voitu välttää tunnistamalla syy ongelmien taustalla ja hoitamalla se hallintaan? Kyllä, ADHD jopa tappaa.
Vaikka ADHD ei myöskään ole temperamentti, persoona tai psyykkinen ominaisuus, on ADHD osa kokonaisuutta, joka muovaa myös näitä asioita tietyllä tavalla. Pikkuriikkinen poikkeama aivoissa voisi olla myös pikkuriikkinen poikkeama tosielämässä, kunhan se yleisesti hyväksyttäisi ja osattaisi ottaa huomioon. Niin kauan, kun lööpit kirkuvat ”aadeehoodee paranee ruokavaliolla” ja miljoonaa muuta harhaanjohtavaa mediatörkyä, myös ADHD kirkuu takaisin.
Tuo kansallissankari, jonka käsittämätön itsesuojeluvaiston puute ja uhkarohkeat suoritukset nostivat Suomen koko maailman tietoisuuteen – ja kansa hurrasi urhealle mäkikotkallemme. Kaikkien suomalaisten sankari!
Sen jälkeen mäkikotka laskeutuikin ongelmiin. Lööpit repostelivat ja kansa nauroi. Elokuva oli mielestäni koskettava. Tragikomedia? Ei, tragedia. ..ja kyllä, nyt Matilla on diagnosoitu ADHD: lööppien hiljenemisestä päätellen alkaa olla hyvin elämä hallinnassa, ainakin toistaiseksi. Tsempit hänelle! ADHD ei kuitenkaan parane, sen kanssa on opittava elämään.
Monia muitakin julkisuuden henkilöitä on diagnosoitu sekä useat historiallisesti merkittävät henkilöt täyttäisivät nykypäivänä ADHD:n kriteerit:
Muutamia nimiä löytyy tästä linkistä.