Sähkökatko
”Oli synkkä ja myrskyinen yö…”
Vuosi sitten Tapaninmyrskyssä meiltä katkesi sähköt. Täälläpäin se on suhteellisen normaalia, sähkölinjat tulevat metsän läpi pieneen kylään ja joitakin katkoksia on ollut jo tänäkin syksynä. Asustamme suhteellisen lähellä lapsuudenkotiani, jossa totuin kyseiseen ilmiöön. Itse olen aina suhtautunut sähkökatkoksiin seikkailumielellä, mutta tuolloin kyseisessä myrskyssä se joutui jo hivenen koetukselle. Olimme sähköttä kaikenkaikkiaan n. 60h. Meillä sähköjen menetys poistaa myös juoksevan veden käytöstä, kaivossa kun on sähköinen pumppu.
Tapaninmyrsky rikkoi myös puhelinmastot, joten ainoa yhteytemme ulkomaailmaan oli pattereilla toimiva radio. 10km ajomatkan päässä löytyi kuuluvuutta ja sähköjä, onneksi meillä on autot liikkumista varten. Tokihan Mr. Murphy päätti vierailla juuri tuolloin kuljetuskalustomme kimpussa: miehen autosta hajosi startti ja omastani oli akku tyhjentynyt jostain käsittämättömästä syystä!
Silloin iski hetkeksi sellainen hyvin yksinäinen ja muusta maailmasta eristäytynyt olo, vaikka mitään hätää meillä ei siinäkään hetkessä ollut. Huomasi selvästi, kuinka riippuvainen sitä onkaan nykyteknologiasta. Olisimme varmasti pärjänneet täällä useammankin vuorokauden hienosti, mutta pienen paniikin saattelemana päätimme, että nyt on saatava edes autot toimimaan.
Niinpä puhkuimme starttivikaisen auton työntämällä käyntiin ja pian oli virtaa toisessakin kulkupelissä. Heti oli helpompi hengittää, vaikkei akuuttia liikkumisentarvetta ollutkaan.
Katkosten sattuessa ollaan onnekkaita siinä mielessä, että meillä on varaava takka leivinuunilla. Ainoastaan puuhella ajaa mainioudessaan tuon meidän luksuksen ohi, mitä näihin sähkökatkoihin tulee. Takan avulla pysyimme lämpiminä ja saimme ruoatkin kypsennettyä ja lämmitettyä. Jopa kahvit voi keittää leivinuunilla! Ilman kahvia olisinkin varmaan luovuttanut jo heti kättelyssä ja sulloutunut sähköllisten ystävien nurkkiin alta aikayksikön.
Tuolloin pohdin ihmisiä, jotka asuvat ilman sähköistä riippumatonta lämmönlähdettä: pakkasta ei ollut kuin muutama aste, mutta äkkiä sisäilmakin viilenee myrskytuulessa, vaikka kuinka olisi joka nurkka tilkitty ja tiivistetty.
Kuulin sattumoisin nerokkaan vinkin, lämpökynttilät! Nimensä mukaisesti, kun niitä laittelee ympäri asuntoa vaikkapa paksupohjaisiin juomalaiseihin ja keraamisille lautasille, jos ei varsinaisia tuikkukuppeja ja lyhtyjä satu omistamaan valtavia määriä, voi näiden pikkuihanuuksien avulla saada helpohkosti kotoisan lämmön ympärilleen!
Tapaninmyrskyn jälkeen lukiessa uutisia ja säätiedotuksia tästä nyt jylläävästä myrskystä, päätin samantien ryhtyä toimeen: Amme, ämpärit ja kanisterit on täytetty vedellä, halkoja kuskattu varastosta tupaan rutkasti, kauppareissulla haalittu pattereita tasku- ja otsalamppuihin sekä siihen radioon, säilykkeitä ja kuivamuonaa sekä kynttilöitä.
Kenties juuri siksi meillä vielä toistaiseksi on sähköt. Eikös usein ala satamaan juuri silloin, kun sateenvarjoa ei ole pakannut mukaan uloslähtiessä?
Tuuli puuskissa saa koko talon tärähtelemään ja hirret paukkuvat, ajoittain ikkunasta ei näy, kuin ilmassa kieppuva lumi, valot vilkkuvat siihen malliin, että olen tätä kirjoittaessa tallennellut luonnosta lähes joka kappaleen välissä.
Jos nukkuisin talviunia, olisi tämä se hetki kaivautua peittojen ja vilttien alle herätäkseen keväiseen linnunlauluun auringonsäteiden häikäistessä silmiä.