Mikä susta tulee isona?

33v elämää takana ja pohdinkin, joko olen ”se iso” ja mikä nyt sitten oikein olenkaan?

Peruskoulu tuli säädettyä läpi jotenkuten, muttei mitään muuta kehuttavaa sillä rintamalla, kuin kuvaamataito. Ehkä musiikkikin. Kuuntelen ainakin sujuvasti edelleen.

Sen jälkeen siirryinkin kymppiluokalle ”korottamaan numeroita”. Eihän ne sillä tyylillä tosin olisi mihinkään kohonneet. Jätinkin kymppiluokan kesken kun sain ”ihmeen kautta” ystävän avustuksella paikan iltalukiosta. Jotkin aineet alkoivat kiinnostaa ja niissä jopa pärjäsinkin hyvin, kunnes tulin raskaaksi ja jätin iltalukionkin kesken.

Autokoulusta sentään pääsin läpi helposti, onhan nuo kumipyöräiset liikkumavälineet aina olleet kiehtovia. -ja se vapauden tunne, joka siitä tulee, kun voi ihan itse päättää mihin ja miten ajaa, toimi suurena motivaattorina.

Mutta mun kärsivällisyydellä en olisi kovin liikenneturvallinen kuljetusalan ammattilainen, joten ajokortin edut keskittyvät juurikin tuohon oman ruhon sekä lauman liikauttelemiseen.

Olen ollut siivoojana eräässä opiskelija-asuntolassa sekä assistenttina rakennusfirmassa. Ravintola-alalla tiskarina, kylmäkkönä, kassana opiskelijaruokaloista texmex-baariin sekä tarjoilijana jopa ala carte-ravintolassa, banketilla ja catering-tilaisuuksissa. Vailla mitään koulutusta, oppinut tekemällä muiden mukana. Kerran sain jopa aplodit, kun kiireisenä kesäpäivänä unohdin plokkivihkoni ja lähdin ottamaan terassillista tilauksia. Muistin joka ikisen oikein!

Opiskelin samalla kaikenmoista, josta ei niinkään ollut hyötyä, mutta opiskeltavat aiheet olivat mielenkiintoisia:  mm. kuparinkaiverrusta ja graafista alaa.

Sitten taas lisäännyin ja kotiäiteilin hyvän tovin.

Pian keksinkin läheisten kannustuksella hakea maskeerauskouluun ja sen jaksoin käydä alusta loppuun asti. Valmistuin 7v sitten Make Up- Artistiksi, mutta alan töitä en ole kovin montaa päivää tehnyt. Harrastanut sitäkin enemmän, teatterista elokuvaan ja still-kuvauksiin,  joitakin hää- ja juhlameikkejä on tullut keikkailtua ihan jopa palkalla.

(Kuva: Jarmo Katila)    Kaikkeen sitä on tullutkin lähdettyä….
(kuvassa olkapäilläni Blood Ceremony Filmsin Sami Haavisto ja A.Sinivaara)

 

Samalla perehdyin kuvaamiseen, josta innostuin harrastuksena enempi ja jopa kalustoa tuli hankittua. Olen myös tehnyt muutamia kuvauskeikkoja. 

Sitten piirtämistä ja maalaamista aina rakastaneena uskaltauduin tarttumaan järeämpään koneeseen, tatuointi-sellaiseen. Muutamat tatuoinnit olenkin tehnyt niin itselle, miehelle kuin joillekin ystävilleni. Tatuoiminen on vain siitä hankalaa, että sitä täytyisi tehdä kokoajan ”touchin” säilyttämiseksi. Krooninen jännetupen tulehdus keskeytti tämän harrastuksen.

Eräs tekeleeni ystävättären käsivarressa

Mieheni on toiminut autoalalla yrittäjänä toistakymmentä vuotta. Pian löysinkin itseni miehen rinnalta kyseiseltä alalta ja täällä sitä on nyt oltu useampi vuosi. Mies pääasiassa hoitaa autojen ulkonäköä, pesee, vahaa, kiillottaa, puhdistaa. Kun astuin kuvioihin, aloimme teippaamaan autoja. Mainoksia, koristeluja, ralliraitoja. Ikkunoiden tummennuskalvoja. Lopulta kävin yliteippauskurssin ja sen myötä on tullutkin paljon töitä. 

Suurkuvatulosteteippaus

Parasta työssä kuitenkin on se, että voin itse säätää työaikani ja nipistää aikaa perheelle ja harrastuksille niin halutessani. Meillä on mainio työnjako, mies on työvastaava ja minä kotivastaava!

(Ainiin, pssst: Kannattanee muuten ensi lauantaina vilkaista hesarin autoliitettä, sen etusivulla saattaapi olla jonkinmoinen artikkeli tuosta ukonrötjäkkeestäni.)

Olenko nyt sitten autoteippari? -Hahah, ei kuulosta ”minulta”, mutta olen tullut siihen tulokseen, että olen minä, eikä musta tarvii tulla ees ”iso”. Riittää, että olen suurinpiirtein ihminen, äiti, vaimo, ystävä ja ihan kohtuullisen hyvä siinä ammatissa joka nyt on osunut kohdalleni, tuo sopivasti haastetta ja saan näpertää visuaalisia juttuja, mikä on aina ollut lähellä sydäntäni.

Mikä meidät loppujenlopuksi edes määrittelee? Mitä tapahtuu sitten, kun huomaa, että nyt minä olen ”se”, mikä vastaa otsikon kysymykseen? Ollaanko sitä siinä sitten eläkepäiviin asti?