Naimisissa ”julkkiksen” kanssa
Nyt se jännitetty lauantai koitti. Muutama viikko sitten hesarista otettiin yhteyttä mieheeni, sattumalta tahtoivat tehdä juuri meidän firmasta artikkelin lehden auto-osioon. Mies ei ensin oikein ymmärtänyt kuulemaansa ja oli vaan murahtanut ” emmä haluu mitään lehtiä ny tilata”. Kärsivällinen toimittaja sai kuitenkin asiansa perille ja tuumattiin, että voishan tuo olla ihan hyvää mainosta meidän pienelle perheyritykselle.
Jo aamusta on tullut sähköpostia, puhelinsoittoja ja tekstareita ”julkkikselle”, joka myhäilee välillä vilkuillen lehteä hämillään.
Omasta mielestäni tuo ukko on kyllä varsinainen oman elämänsä sankari, vaikkei ehkä mikään raketti-insinööri olekaan koulutukseltaan. Hyvä juuri siinä, missä itselläni on suurin puutos, pitkäjänteisyydessä ja kärsivällisyydessä.
Semmoinen Suomalainen Työmies, jolla on selkeä näkemys kyvyistään ja keskittyy työssään siihen, minkä todella taitaa eikä haikaile mahdottomien perään.
Itse kun innostun miljoonasta asiasta ja rutiinien astuessa kuvioihin alkaa ote herpaantua. Aina pitäisi olla uusia haasteita, jotta mielenkiintoni säilyisi. ”Monilahjakkuus” on joku sanonut, mutta itse tahtoisin edes sen yhden oman jutun, jossa olisin niin hyvä, että saavuttaisin sen itselleni asettamani riman. Miksi se tuolla taivaissa roikkuu edes? Ollaanko me naiset tosiaan semmoisia, että on vaikea olla tyytyväinen siihen, mitä on. Jos on suorat hiukset, tahtoo kiharat – ja sama toisinpäin.
No, ainakin tuohon ukkoon olen kovin tykästynyt, on kulkenut hyvin kivisen polun haastavissa olosuhteissa ja kokenut nuoruudessaan paljon elämän varjopuolia, silti raivannut ihan itse tiensä, tehnyt oman uransa ja jatkaa vakaata menoaan minun pyrähdellessä ympäriinsä siinä sivussa. Ilmeisesti mullakin jotain viihdearvoa on ;)
Tämmöinen vauhdikas suurperhe on joskus aiemminkin ollut ”parrasvaloissa” mediassa, ikävämmissä asioissa esikoispoikani onnettomuuden tähden, joten ”julkkiksia” laumassamme nyt piisaa.
Todellisuudessa meissä ei mitään kovin merkityksellistä ole, emmekä kaipaa paistattelua parrasvaloissa. Se tuntuu olevan kovin trendikästä tänä päivänä ja välillä kauhistuttaa, kun lapset mediassa puhuvat tahtovansa isona julkisuuden henkilöiksi kuvitellen sen elämän olevan jotenkin ihailtavaa ja mahtavaa.
Eri asia toki on, jos nousee oman lahjakkuutensa ansiosta tunnettavaksi ja voi siten edistää omaa uraansa, yksityiselämä on yksityistä.
(Kuva fusionandfolk.wordpress.com)
Täällä omassa blogissani raottelen hieman verhoa meidän ”kaaoksenhallintaan”, mutta sopivasti ja omilla ehdoillani, lukekoon ken tahtoo tai jättäköön miljoonien muiden vastaavien joukkoon :)