Elämäni eläimet.
Tänään vastassa oli tämmöinen näky, islanitlaistammalauma varsoineen (juu, joukossa on sellaisiakin, vaikkeivät edes korvannipukat yllä näkyviin heinikosta :D) tuli laitumella vastaan hakiessani Neríaa (etualalla) hoidettavaksi ja liikutettavaksi.
Eläimet jakavat ihmiset selkeästi kahteen leiriin. On niitä, jotka rrrrakastavat eläimiä ja sitten niitä, jotka eivät voi sietää minkäänlaista otusta.
Eläinystävien joukossakin on leirejä ihan loputtomiin. Ainakin yhtä monta, kuin on eläinlajejakin. ..ja tietty ikuista kilpailua siitä, miksi nyt kissa on vaikkapa parempi kuin koira. Joskus ihan hauskaakin kisailua, mutta osaavatpa ihmiset tässä toisiaan tölviä ikävästikin. Jopa ihan niinsanotut aikuiset.
Sitten on vielä ihan saman porukan sisälläkin (esimerkiksi jokin koirarotu) eri koulukunnan edustajia, jotka ovat napit vastakkain ja kinastelevat siitä, mitenkäpäin se häntä nyt kuuluukaan olla ja montako ryppyä otsassa on sopiva määrä. Hold your horses!
Olisi hyvä ottaa hetkeksi aiheesta muutama askel taaksepäin. On totta, että monet erilaiset lajikkeet ja rodut koirissa, kissoissa, lehmissä, hevosissa, jne, jne, ovat pitkälti ihmisen työn tulosta. -”Sairasta”, tuhahtaa joku -leikkiä nyt jumalaa ja luoda aivan uusia outoja elikoita, jotka poikkeavat kokonaan siitä alkuperäisestä, eivätkä edes pärjää luonnossa ilman ihmistä. Kerrassaan luonnotonta!
Onhan tuossa pointtinsa toki. Ihminen kun on ahne eläin, eikä oikein tyydy siihen, minkä saa. Aina on varaa ”parantaa”. Näissä asioissa mennään välillä liiallisuuksiin ja ylijalostuksen sivutuotteena syntyy sairaita eläimiä. Eikä siinäkään vielä kaikki. Näitä sairauksia piilotellaan ja ”korjaillaan” salaa, jotta voidaan sitten sitä omaa mussukkaa käyttää jalostukseen ja saada niiiin söpöjä pikku pentusia, joita myydään sinisilmäisille ostajille. Sitten ollaankin kaulaa myöden…..
Onneksi se ei kuitenkaan ole koko totuus. Paljon on niitä hyviksiäkin joukossa, joille ensiarvoisen tärkeää on eläinten terveys, sitten vasta muut ominaisuudet.
Mikäli hommaan saataisi hitunen malttia ja järjen ääntä, olisi mielestäni suuri rikkaus, että ihmisellä on varaa mistä valita työkaverinsa, harrastuksensa ja lemmikkinsä. Vielä kun ihmiset itsekin malttaisivat perehtyä siihen, mikä se eläimen ”omin juttu” on ja valitsisivat sen mukaan, mikä omaan elämään parhaiten sopii, eikä vain siksi, että ”se oli niin söpö pentuna”.
Itse oon ehkä eniten luokiteltavissa hevos- ja koiraihmiseksi. Tällä hetkellä voisi vielä tarkentaa ”issikka- ja ranskisihmiseksi”. Silti kaikenmoiset eläimet ovat kiehtovia, oli ne sitten lemmikkejä tai mitä kummallisempia ihmetyksen aiheita luontodokkareissa.
Mieletöntä katsoa, kuinka joku omituinen bakteeri on kuin alien jossakin kauhuelokuvassa, tunkeutuu muurahaisen aivoihin (niilläkin siis on sellaiset?) ja saa murkkuparan kääntymään itseään vastaan lopulta aiheuttaen oman kuolemansa.
Moinen kyllä vetää vertoja ihmisillekin.
(Kuva: Leaky Squid)