Myrskyfiilis

Myrsky herättää ristiriitaisia fiiliksiä. Toisaalta ihailen luonnonvoimia ja sitä, miten ne korostavat meidän pienuutta ja mitättömyyttä, toisaalta niistä on myös melkoista riesaa aika-ajoin, etenkin omakotitaloasujalle. 

Kuvattu Lohjalla muistaakseni alkusyksystä 2007.
 

Intohimoni on ollut pitkään saada kuvattua erilaisia valoilmiöitä taivaalla. Haastavin on salama. Ylemmän kuvan otin parvekkeeltamme rajuhkossa ukkosmyräkässä muun perheen pakkautuessa sänkyymme tiiviisti ja huudellessa ”tuu jo pois sieltä!” No, sitten räsähtikin ihan pään päällä ja painelin muiden sekaan, intopinkeänä nappaamastani kuvasaaliista. Tuossa rytäkässä modeemimme hajosi, taas tuli jotakin opittua. Nykyään kiskon piuhat seinästä kiltisti aina ukkosen lähestyessä.

Nyt on semmoinen tunne takaraivossa, että ennustettu myräkkä saattaa tulla hieman odotettua aikaisemmin. Matalapaine jotenkin vaikuttaa väsyttävästi ja painostavasti omaankin oloon.

Viime talvena oltiinkin 60 h ilman sähköä kuuluisassa tapaninmyrskyssä. Ylimääräiset huoneet laitettiin säppiin ja lämmitettiin alakertaa varaavalla takalla. Sinänsä hätää meillä ei ollut, leivinuunilla saatiin jopa lämmintä ruokaa. Vedet vaan täytyi kuskailla muualta juomista, peseytymistä ja vessanvetoa varten. Hetkittäin oli kyllä orpo olo, kun edes kännykät eivät toimineet. Täällä sitä oltiin, seikkailulla omassa kodissa nokisina leivinuunin kanssa puljaamisesta, kynttilän valossa ja koetettiin kehitellä askarreltavaa sekä lukea satuja otsalampun valossa. Lapset löysivät hommasta enempikin hohtoa ja jännitystä, eivät selvästikään ole aivan yhtä riippuvaisia teknologiasta kuin vanhempansa. Tuulenpuuskat olivat hurjia, koiran kanssa ei ajoittain uskaltanut lähteä talon seinustalta yhtään edemmäs vessareissulle, kun puut ryskyivät ja oksat lentelivät milloin mistäkin suunnasta. 

Ainoa surku myrskyn jälkeen oli komea pihakuusi, joka retkotti uhkaavasti taloa kohti. Onneksi läheinen VPK kävi sen ystävällisesti kaatamassa, kun pahimmat sähkölinjatuhot oli saatu hoidettua. Kyllä pienen pojan silmät olivat kirkkaat vielä pitkään operaation jäljiltä: ”Meijän pihalla oli ihan oikea paloauto!” -Vaikea arvata, mikä oli tuleva haaveammatti seuraavat pari viikkoa. 

R.I.P. Pihakuusi

 

Saa nähdä, minkälaista myrskyä on tällä kertaa odotettavissa. Kenties jotain kesän 2010 tapaista? ..tai sitten menee nätisti ohi, kun on jokapaikassa rummutettu ja varoiteltu asiasta, näistä kun ei koskaan tiedä.

Jäädään odottelemaan mielenkiinnolla, kunnioituksella ja valmiudessa nyppimään piuhat seinistä. Olkaapa muutkin tarkkana!