Joskus sitä pieni ihminen tuntee itsensä tavattoman yksinkertaiseksi ja hölmöksi.

…tai sitten asioista tehdään niin kovin monimutkaisia, että niitä on kenen tahansa vaikea ymmärtää ja pysyä kärryillä.

Omassa kuntoutumisessani mulle oli äärimmäisen tärkeää saada tietää, missä mättää sekä saada tarvittavat keinot käyttööni juuri tähän kyseiseen oireyhtymään, jotta kykenin kartoittamaan omaa elämääni kokonaisvaltaisemmin.

Nyt asiassa valistuneena oikeanlaisen avun parissa olen päässyt maistelemaan elämää hieman, kuten ”normaali ihminen” asiat kenties kokisi – tai näin kuvittelen. 

Päässä ei ole enää tuhat TV-kanavaa yhtäaikaa päällä, olen oppinut jopa pysymään aloillani pyörittelemättä varpaita kengissä (tätä tein aiemmin ”viimeisenä pakokeinona”, kun olin pakotettuna paikoilleni) ja mikä huiminta, voin jopa nauttia silloin tällöin totaalisesta tekemättömyydestä rentoutuen 🙂

 Olen oppinut katsomaan ruokavaliota, rytmittämään elämääni, opiskelemaan ja viemään asioita elämässäni haluamaani suuntaan ilman toistuvia impulsiivisia päähänpistoja, turhautumisia, sähläämistä ja unohtelua.

Olen oppinut nauttimaan niistäkin asioista, joita mulle ennen diagnoosiani tyrkytettiin ”hoitokeinoina”.  

Blogini painui hiljaisuuteen joksikin aikaa, sillä mullistavia asioita on tapahtunut positiivisessa mielessä elämässäni rytinällä, kun olen sallinut nämä positiivisuudet ja lopettanut vastavirtaan räpiköimisen. En vain ole tiennyt, miten näitä oikein muotoilisi yleisesti luettavaksi, mutta nyt koen tietäväni, mistä kirjoitan.

Pienestä pitäen sisälläni on asustellut jonkinsortin mystikko, mutta toisaalta sellaiset henkimaailman jutut ovat ”epäluonnollisina” olleet kaikessa kiehtovuudessaan myös enempi-vähempi pelottavia. Tämä on varmasti yksi syy sille, miksi esimerkiksi monia luontaishoitoja pidetään ”poppakonsteina” ja ”noituutena” ja ”huuhaana”.

Mystiikan verho on raottunut kohdallani idän suuntaan. Ayurveda käy maalaisjärkeeni loistavasti. Tämän myötä olen oppinut hyväksymään muitakin mystisinä pidettyjä käsitteitä, henkisyyttä ja energioiden toimintaa sekä vaikutusta kokonaisvaltaisesti.

Reiki-energiahoidon olen kokenut valtavan hyväksi ja kurssin myötä käyttänyt sitä itsen ja läheisten hoitoon. Tulokset ovat olleet hyviä ja palaute yllättävänkin positiivista. Itse en aluksi tiennyt, miten suhtautua – joten suhtauduin avoimin mielin.

Tupakkaa olen polttanut pitkään ja koettanut lopettaa lukuisia kertoja käyttäen apuna jos jonkinmoista korviketta, lopulta sortuen kuitenkin. Nyt lopetin jälleen tupakoinnin uudenvuoden aattona. Tällä kertaa ilman korvikkeita, Reiki-hoidon avulla. Olen ollut aivan ällikällä lyöty siitä, ettei minun ole edes kertaakaan tehnyt mieli tupakkaa. Ei, vaikka olen lähtenyt seuraksi savullisten ystävien mukaan tupakalle. Ei, vaikka on hermo ollut koetuksella. Yksinkertaisesti koen, että tupakan aikakausi elämässäni on päättynyt. Eihän tässä nyt ole vielä kuin 16 savutonta vuorokautta takana, joten en voi varmaksi sanoa, ettenkö joskus vielä retkahtaisi, onhan näin käynyt jopa 40v savuttomana olleelle tupakoitsijallekin. Kerran koukussa – aina koukussa ja aina siis saa pitää varansa. …mutta näillä tuntemuksilla yllättyisin suuresti, mikäli yhtäkkiä sortuisin.

Reikin myötä ravitsemustottumuksenikin ovat muuttumassa ihan omalla painollaan. Lihan osuus ravinnosta on vähentynyt ja ravinto monipuolistunut, kuuntelen kehon tarpeita enemmän, kuin mielen haluja – oikeastaan näin ajatellessani olen saanut mielihalut toimimaan sen pohjalta, mitä keho milloinkin kaipaa! Jopa raikas kylmä vesi on herkullista (ennen en voinut sietää ”pelkkää vettä” – siinä piti olla vähintään jotain makuainetta tai kuplia).

Tärkein hyvänolon tuoja on kuitenkin oma asenne. Se positiivisuus, josta jo aiemmin kirjoitinkin, kantaa pitkälle. Kaikenlainen negatiivisuus on vaan juurtunut niin syvälle ihmisiin, että sen kitkeminen ei onnistu kädenkäänteessä. Se asuu asenteissa, elämänkatsomuksissa, jokapäiväisessä arjessa.

Jos aloitat aamusi harmistuneena herätyskellon soittoon, voi olla hankalahkoa kääntää loppupäivääkään päivänkakkaroiksi.

Luontaishoidoksi lasken kokonaisvaltaisesti elämäntavat: ruokavalion, tietoisen asenteen ja vastuun itsestä, liikunnan, sosiaalisen elämän sekä erilaiset hoidot ja hemmottelut, joissa rentoutumisen, läheisyyden ja lämmön lisäksi saa ladattua akkuja sekä todistaa pieniä ja suurempiakin ihmeitä tieteen rajojen ulkopuolelta… 😉

Lääketiedekin osana kokonaisuutta auttaa silloin, kun sitä tarvitaan. …ja kyllä, joskus sitä myös tarvitaan, nämä eivät sulje toisiaan kokonaan pois.
-Vaikka varmasti ”omena päivässä pitää lääkärin loitolla”  sanonnalla on pointtinsa  😉

Turhauttaa ihmisten jakautuminen leireihin tässäkin asiassa, luodaan sitä tuttua ja turvallista negatiivista ilmapiiriä tarttumalla ”sen toisen koulukunnan” huonoihin puoliin (huonoja puoliahan nyt löytyy ihan mistä tahansa, kuten jokainen on varmasti huomannut).

Tunnen itseni kovin onnekkaaksi poimiessani ne parhaat ja sopivimmat avut sekä konstit tukemaan elämääni ja tuomaan esiin sen parhaat puolet. Kiitos tiede, kiitos luonto, kiitos ihana elämänenergia <3