Hurahdin.

…tai oikeastaan olen ollut hurahtanut koko elämäni.

Mutta nyt on hyvä fiilis, kokonaisvaltaisesti. Positiivinen elämänasenne toimii ja tuntuukin olevan kasvava trendi, mikä on hyvä asia. 

Omassa elämässä kaikenlaista myrskyä läpikäyneenä on ollut aina helppo samaistua ihmisiin, joilla on huolia ja murheita. Ystävien keittiöpsykologina olenkin jakanut heidän murheitaan ja auttanut löytämään keinoja parempaan. Se on vaan joskus uuvuttavaa, kun väkisin paha mieli hiipii yllättämään itsenikin. 

Kaikenmoiset ns. selittämättömät asiat ovat kiehtoneet aina ja olen hakenut vastauksia elämän perimmäisiin kysymyksiin. Sitten tuli vaan mitta täyteen ja päätin lakata moisen pohtimisen. Pling! Lopetin pohtimisen ja löysin itseni 🙂 Muuta en tarvitsekaan.

Tässä tukena toki elämääni ilmaantunut ystävä, joka oli samojen kysymysten äärellä. Sain häneltä lahjakortin energiahoitoon joka oli kovin mukava, rentouttava kokemus. Uskoo näihin ken tahtoo, mutta taisin löytää kanavan itsekin auttaa muita, pysytellen itse pois murheiden tieltä. 

Samaiselta ystävältäni sain luettavakseni Eckhart Tollen kirjan, joka kuvaa hyvin sitä mihin itsekin pyrin: 1997 julkaistu Läsnäolon Voima – tie henkiseen kehitykseen. Yksinkertaisuudessaan sanoma on tämä:

”Be present as the watcher of your mind – of your thoughts and emotions as well as your reactions in various situations. Be at least as interested in your reactions as in the situation or person that causes you to react. Notice also how often your attention is in the past or future. Don’t judge or analyze what you observe: the still, observing presence itself behind the content of your mind, the silent watcher.” -Eckhart Tolle

Paljon mukavia asioita on alkanut tapahtumaan lumipalloefektimäisesti elämässäni, eivätkä ne negatiiviset sattumukset tunnu maailmanlopuilta vaan haasteilta, joista pääsee kun tarttuu asiaan, eikä jää murehtimaan ”ongelmia”.

Sanavarastostani ovat poistuneet sanat ”sattuma” ja ”virhe”. 

Joku voisi todeta, että ”no ny se on tullut hulluksi”.

-Hei, jos tätä on hulluus, en olisi mitään muuta mielummin kuin hullu: Turha pelko ja negatiivisuus on poissa, kiire ja stressi samoin. Olen läsnä joka hetkessä ja kykenen paremmin toimimaan elämän joka osa-alueella sekä terveelliset elämäntavat ja itsestä huolen pitäminen tuntuvat tärkeiltä: Auttamalla itseäni autan paremmin myös läheisiäni 🙂

Hyvinvointi Mieli Ajattelin tänään Höpsöä

ADHD – Diagnostiikan problematiikka?

”ADHD Keltanokille” sekä ”ADHD Keltanokille” 2 kirjoitukseni saivat alkunsa siitä, että kyseisen pulman kanssa koko ikäni kompastelleena – vihdoin vastauksen ja vertaistuen löytäneenä koin tarvetta jakaa karttunutta tietoa, jotta siitä voisi mahdollisesti olla hyötyä jollekin toiselle samoissa pulmissa kompastelevalle. Lisäksi koen, että ADHD-tietous osana yleissivistystä voisi helpottaa ihan joka ikisen ihmisen elämää tarjoten avaimet ymmärtämiseen.

ADHD-tutkimukset ovat hyvinkin painottuneita oireiden tunnistamiseen. Lisäksi tutkitaan poissulku /seulontamenetelmillä (mm. labrakokein) muut mahdolliset sairaudet ja psyykkiset pulmat, jotka voisivat oireita aiheuttaa. Avaintekijänä on se, että tämä kyseinen oireyhtymä on osa ihmistä läpi elämän. ADHD ei ”puhkea”. Sen oireet alkavat näkymään siinä vaiheessa, kun vaatimukset nousevat, eli normaalisti koulussa – joskus jopa esikoulussa. Vahvasti levottomille lapsille tämä voi tuoda ongelmia jo aikaisemminkin.

Mikäli nämä oireet huomataan ajoissa ja tarkemmat tutkimukset osoittavat ADHD:hen tarkoitetun yksilöllisen oppimisen ja kehittymisen tukitoimet toimiviksi, voi elämä olla hyvinkin hyvälaatuista oireyhtymän kanssa.

”ADHD-leima” ei saa olla haukkumasana tai kiusauksen aihe sen enempää, kuin muutkaan oireyhtymät, poikkeamat, vammat tai sairaudet.

Asiaan perehtyneet opettajat tietävät, että oppi menee perille hieman eri tavoin, kuin muilla lapsilla.

-Käytännössä asian ymmärtäminen ja huomioiminen koulussa takaa työrauhan koko luokalle.

Asiaan perehtyneet lääkärit osaavat tarjota vanhemmille tietämystä ja taitoja, ohjata vertaistukiryhmiin sekä rakentaa lapselle yksilöllisen hoitosuunnitelman.

 -Huomioiminen terveydenhuollossa antaa avaimet positiiviseen kehitykseen.

-Huomioiminen kotioloissa helpottaa niin vanhempien taakkaa, kuin lapsen terveen itsetunnon kehittymistä.

 

Mikä tässä nyt sitten on niin vaikeaa? Ainoa ja suurin ongelma on tiedon ja ymmärryksen puute. Se on hyvinkin ongelmallista siksi, että diagnosoimaton ja hoitamaton ADHD saa aikaan valtavia, kurjia asioita: 

Lapsi ON häiriö.

Tyhmä.

Laiska.

Ajattelematon.

Aiheuttaa  vain tuhoa ja vahinkoja.

Häiriköi/vaipuu haaveilemaan.

Lapsi saa jatkuvasti ympäriltään negatiivista palautetta, mikä johtaa itsetunto-ongelmiin ja käytöshäiriöihin, masennukseen, ahdistukseen ja muihin vakaviin pulmiin: syöksykierre on valmis!

Diagnoosi tarjoaa tiedon ja ymmärryksen kautta elintärkeät avaimet terveeseen ja positiiviseen kehitykseen. 

Ei yksin kuri, ei ruokavalio, ei ravintolisät, ei rutiinit, ei yksin mikään normaali-maalaisjärkeistelty jokamiehen elämänlaatua parantava kikkaviitonen tai poppaskonsti voi tätä oireyhtymää korjata. Ei myöskään yksin vaihtoehtohoidot, luontaistuotteet, uskonnolliset / elämäkatsomukselliset viisaudet. 

Kiitos kaikista näistä miljoonista vinkeistä, joita on minulle ja muillekin hyväntahtoisesti tarjottu. Diagnoosin, sen tuomien apukeinojen ja ymmärryksen kautta olen kyennyt niitäkin ymmärtämään ja hyödyntämään omassa elämässäni ihmisenä ja yksilönä, mutta ADHD:ta ne eivät edelleenkään täysin paranna.

Hyvinvointi Terveys Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta