Mitä syötäis?

Syöminen on vaikea taitolaji tänäpäivänä.

wp_000549.jpg
 

On ohjeistuksia siitä, mitä kaikkea voi ja kannattaa suuhunsa laittaa, tai missä kaikessa piilee niitä haitallisia aineita, jopa vaaroja? E-koodeja ja kaloreita. Jokin tuote voi sisältää arvokasta ravintoa, mutta se onkin sellaisessa muodossa, ettei elimistö pääse ravintoa hyödyntämään. Erilaisia bakteereja, pöpöjä, gluteenia, laktoosia…

Kirosanojen lista on loputon: Aspartaami! Fruktoosi-glukoosisiirappi! Natriumglutamaatti! Anteeksi kielenkäyttöni.

Nälkäänsäkään ei saa syödä, vaan se täytyy torjua syömällä vähän ja useita kertoja päivässä. Herkkuja ei kuitenkaan saa napostella, saati prosessoituja valmisruokia. 

Lähes jokainen ruoka-aine kokee muoti-ilmiönsä, milloin maito on the juttu kasvavan lapsen luustolle, milloin se taas on yliprosessoituna vihollinen nro 1 – aiheuttaen erilaisia sairauksia ja vaivoja. Luomumaitokaan ei ole oikeastaan luomua, vain vähän luomumpaa kuin tavallinen. Raakamaidosta varoitellaankin sitten toisen ääripään terveysriskinä.

Luin tuossa jonkin artikkelin, että kananmunakin on tuomittu tupakan veroiseksi myrkkypakkaukseksi. Joskus kananmunaa pidettiin kolesterolipommina, etenkin sitä herkullista keltuaista. Myöhempi tutkimus osoitti, että itseasiassa kolesteroli kananmunassa on sitä laatua, joka ei ihmiskehoa jää kuormittamaan. 
…ja ihmiset seuraavat perässä. Ensin popsittiin valkuaisia, sitten hyvällä ruokahalulla koko kananmunia. Mitäs nyt sitten? -Munaton linja?

Yhteen aikaan puurot ja täysjyväleivät olivat ylistettyjä aamu- ja välipala-aineksia hyvien kuitujensa ja hitaan energiansa johdosta. Sitten alkoi antihiilarivallankumous. Mutta eikös liikkuva ihminen tarvitse jonkinlaisia hiilihydraatteja polttoaineekseen? Täytyykin ilmeisesti tietää, koska- ja minkälaisia hiilareita keholleen valitsee. Karppaus, fruittaus, vegetarismi, veganismi, freeganismi, kaalisoppadieetti, veriryhmädieetti, painonvartijat…. Monilla varmasti hyvät pointtinsa, mutta joskus tulee vähän jonkinsortin uskonlahkot mieleen?

Peruna on suomalainen perinneruoka, vaikkei sen juuret mukuloineen alunperin ole täältäpäinkään. Perunakin on kohdannut tuomionsa ja nousukautensa.

Liha on pahasta, etenkin se kaikkien lihojen kuningas, ah – nauta. Voisin elää helposti ilman makkaraa, jauhelihaa ja muita valmiiksipureskeltuja ja marinoituja (hyi, vaaralliset marinadit) tuotteita, mutta naudanfile on suuri rakkauteni. Etenkin sellainen kunnolla riiputettu, teurastamon myymälästä noudettu kultakimpale…

Eläinperäisissä tuotteissa voi olla elohopeaa, salmonella, trikiiniä ja muita loisia sekä ties mitä karmivia tauteja. Kasviksissa on torjunta-ainejäämiä sekä muita saasteita. Nämä riskit voivat vähetä prosessoimalla, mutta prosessointi vie aina myös niitä hyviä ravintoarvoja alaspäin.

Perusaineksien lisäksi löytyy superfoodeja ja hyperfoodeja – niin luonnosta kuin erilaisina valmisteinakin – lisäravinteita, vitamiineja…

Myös rasvoissa on hyvikset ja pahikset, näidenkin roolit tosin vaihtelevat kausiluontoisesti.

Eikä siinäkään vielä kaikki, ravitsemuksen lisäksi ruokakaupassa täytyy kunnon kansalaisena pysähtyä pohtimaan myös niitä eettisiä ja ekologisia näkökantoja. 

Olen kovin pahoillani, mutta mulla ei ole yksinkertaisesti aikaa perehtyä tutkimaan ruokatrendejä ja tutkimuksia. Mikäli innostuisin jostain superhienosta erityisruokavaliosta, se todennäköisesti pian luokiteltaisi lähes hengenvaaralliseksi. 

Ihmedieetit, laihdutus- ja lihotuskuurit, erikoisruokavaliot sun muut lähentelevät tänä päivänä jo tähtitiedettä. Ensin pitäisi asettaa tavoitteita – tahtooko ylläpitää tämänhetkistä tilaansa, laihduttaa, kasvattaa massa, liikkua aktiivisesti vai vähän vähemmän sekä säätää ruokavalionsa sitten näiden tavoitteiden ja tarpeiden mukaan.

”Bananas are for monkeys”-slogan kertoo mielestäni kaiken tästä nykyajan kilpailuhenkisestä ravintotiedemaailmasta.

Näitä kun miettii tarpeeksi, ei itseasiassa olekaan nälkä. Siinä sitä sitten seisoo jääkaapin ovenkahvasta kiinnipitäen ja raapii päätään….

Parempi olla miettimättä liikoja ja syödä sekä maistella ”vähän kaikkea”. Varmasti suuhun lipsahtaa myös haitallisia aineksia aika-ajoin, mutta tuleepahan ihan vahingossa syötyä jotain terveellistäkin. ..ja ensi vuonna nämä ainekset ovat saattaneet saada aivan päinvastaiset tuomiot, mutta oma ravitsemustilanteeni pysyy samana – nerokasta!

Minkälaisia ruokavalioita ja -kokemuksia teillä muilla on?

Muoti Ruoka ja juoma Suosittelen Trendit

ADHD:n Arki?

Diagnoosin, vertaistuen ja lääkityksen jälkeen olen alkanut tajuamaan hieman sitä ”normiarkea” ja sen pyörittämistä. Pari viikkoa aikataulutettua kodinhoitoa ja olen tehnyt itseni hetkittäin jopa joutilaaksi, ennenkuulumatonta!

Monille teistä kodinhoito, siivous, talousasiat, ruoanlaitto ja kauppareissut ovat itsestäänselviä perusjuttuja. Mulle ei ole koskaan ollut. Kaaoksenhallinta kuvaa paremmin sitä, mitä olen harrastanut läpi elämäni.

Suur-uusperheellisenä yrittäjänä on vastuussa aika monesta asiasta ja aina on tuntunut, että olen kokoajan menossa, juoksen kellon perässä ollen kiireinen – ja lopulta myöhässä milloin mistäkin, unohtaen puolet asioista matkan varrella.

Kodinhoito esimerkiksi on ollut sitä, että kerran viikossa ”räjäytän” koko 200-neliöisen talon. 8h kuluu helposti tuolloin siivoamiseen, enkä siltikään saa kaikkea tehtyä. Tuo operaatio on sen verran raskas ja voimiavievä niin henkisesti- kuin fyysisestikin, että sen jälkeen menee useampi päivä niin, ettei yksinkertaisesti kykene laittamaan tikkua ristiin.

Tämä kirjoitus on tarkoitettu vertaistueksi tämän pulman kanssa painiville, sekä asian valaisemiseksi niille, jotka pohtivat miten ADHD oikeastaan vaikuttaa aikuisen ihmisen elämään.

ADHD-lasten kanssa neuvotaan aina pilkkomaan asioita pienempiin palasiin, jottei keskittyminen pääse hajoamaan turhautumisen alla. Lasten kanssa tämä on toiminut vallan mainiosti: 

Esimerkiksi ”siivoa huone” voi onnistua moneltakin lapselta, etenkin jos on ns. kepit ja porkkanat kohdillaan motivoimassa. Lapsi tietää menettävänsä vaikkapa lastenohjelmat tai viikkorahan, mikäli huone ei tule kuntoon – ja vastaavasti hän tietää saavansa viikkorahan / namipussin, kun homma on suoritettu.

ADHD-lapsen kanssa se ei yksinkertaisesti onnistu. Lapsi voi viettää aikaa huoneessaan tuntitolkulla siirrellen tavaroita, päässä iso pyörä pyörii tuhatta ja sataa, ”pitää sitä” ”pitää tätä” ”pitää tota”… Välillä todellisuus karkaa, kun käsiin tulee jokin mielenkiintoinen kirja tai lelu, lapsi vaipuu haaveilemaan, lueskelemaan, leikkimään.
Näin huoneen siivouksessa saa helposti kulumaan koko päivän, onhan se karmivan suuri homma! 

ADHD:sta ja motivoinnista löytyykin Dr. Barkleyn mainio video aiemmasta kirjoituksestani.

Kun tehtävät pilkotaan; ”Petaa sänky” – ja tästä seuraa välitön positiivinen palaute, ”siivoa pöytä”, ”kerää lelut”, ”kerää roskat”, ”vie vaatteet likapyykkiin” jne, jokaisen osasen jälkeen positiivisella kannustamisella lapselle herää ahaa-elämyksiä sekä ”minä osaan ja pystyn” -tunne vahvistuu.

ADHD ei ole lastentauti, kuten olen itse kantapään kautta oppinut. Päätinpä sitten pilkkoa omankin arjenhallintani ja nyt meillä eletään arkilukujärjestyksen mukaan. 

kotityovko.jpg
Tältä näyttää viikon lukkari. Ei tuosta kovin montaa hommaa kerry päivälle 🙂

kotityopva.jpg
..ja tältä näyttää sitten päivälukkari.

Kaksi viikkoa olen nyt elänyt näiden ohjeideni mukaan ja elämä on helpottunut kummasti. Ainoastaan Papu-koiramme on hieman ihmeissään uudesta meiningistä:

http://www.youtube.com/watch?v=9lLXx1GwE2Y

(Pahoittelut videon taustalla möykkäävästä Hirveästä Henristä :D)

Miten teillä sujuu arjenhallinta? Saa kommentoida.

Hyvinvointi Sisustus Hyvä olo Mieli