Rakastan erilaisia logiikkatehtäviä, pikku pähkinöitä, ristikoita ja testejä. Tämä juontaa varmasti juurensa siihen, etten lapsena pärjännyt koulussa saati muutenkaan hallinnut sellaisia asioita elämässä, joita ikätasoisesti olisi ollut odotettavissa. ”Tyhmä ja laiska”- käsitteisiin on tullut törmättyä usein, ja se on varmasti nakertanut pientä itsetuntoa.

Neurologisissa tutkimuksissa (joihin omalaatuisuuteni vuoksi lapsena päädyin) kuitenkin ilmeni, että olen ”hyvin lahjakas”. Tätä ei vain käytännön elämässä juuri huomannut ja jossakin vaiheessa opin hyödyntämään näitä älynlahjojani ei-niin-toivottavilla tavoilla, kuten tämänkaltaisissa tilanteissa usein käy.

Myöhemmin olenkin haastanut itseäni ja yllätyksekseni huomannut, että osaan ja pystyn. Se yllättää aina positiivisesti ja ruokkii itsetuntoakin. Vaikka päivittäinen arki on ajoittain hektistä ja kaoottista, voin tuon päättelykyvyn avulla tarttua haasteisiin ja saada jopa hyvää tulosta aikaan tee-se-itse-hengessä. Logiikalla selviän pitkälti niistä tilanteista, joihin en olisi välttämättä ajautunut erilaisella viisaudella.

”Nerot yrittävät ymmärtää kaaosta, minä hallitsen sitä?”

Tieteellisestä näkökulmasta älykkyysosamäärän mittaaminen on kiehtovaa, muttei lainkaan ongelmatonta. ”Älykkyys” on käsitteenä yhtä utopistinen ihmisten mielissä, kuin ”normaali”.

Älykkyyden mittaamiseen on erilaisia testejä. Mensan testi lienee niitä tunnetuimpia ÄO:n mittareita. Nämä kuviopäättelytehtävät keskittyvät puhtaasti ihmisen loogisen päättelykyvyn mittaamiseen, eivätkä vaadi opittuja taitoja kuten lukeminen tai numeroiden tunteminen. Testin pitäisi olla toimiva yli kulttuurirajojen ja kielimuurien. 

Onko looginen päättelykyky sitten yhtä kuin älykkyys? Moni on tästä asiasta eri mieltä. Tieteen kuvalehdellä on toisenlainen älykkyystesti, joka perustuu ”g-tekijä” -teoriaan. Tämän teorian mukaan g-tekijä (vaaleanpunainen alue kuvassa) määrittelee ihmisen suorituskykyä kaikenlaisissa älyllisissä tehtävissä (siniset alueet), ja tämä suorituskyky usein näillä eri osa-alueilla on suurinpiirtein toisiaan vastaavissa raameissa. Olisiko tämä sitten jonkinlainen älyllisen kapasiteetin mittari?

Gardnerin moniälykkyysteoria taas jakaa älykkyyden seitsemään eri päätyyppiin ja myöhemmin joukkoon on lisätty vielä kahdeksas lahjakkuuden muoto. Tämä on ehkä jotenkin lähempänä sitä, mitä kansankielessä voisi tarkoittaa sanalla älykkyys.

Oma teoriani älykkyydestä on sellainen, että jos nyt vertauskuvallisesti ajatellaan aivot vaikkapa ilmapalloksi, älykkyys olisi sitä ilmaa. Määrittelisin sen älykkyyden paineena, joka palloon saadaan ängettyä hajoittamatta sitä. Tuo ilmanpaine voi olla loogista päättelykykyä, g-tekijää tai moniälykkyyttä. Onneksi tällainen mittaus ei kuitenkaan onnistu niin yksinkertaisesti.

Älykkyysosamäärien tutkiminen ja mittaaminen sai alkunsa Alfred Binetin laatimasta lasten oppimiskyvyn mittaamistavasta vuonna 1904. Tätä ei kuitenkaan voitu soveltaa aikuisiin ja niinpä ideaa on kehitelty ja muokattu aikojen saatossa niin, että erilaisia mittareita on lukuisia.

Pelkästään ”ÄO” lukuna ei edes ole vertailukelpoinen jonkin toisen henkilön ÄO:n kanssa. Täytyisi tietää, koska testi on tehty ja mitä keskihajontaa laskutavassa on käytetty. Onko testillä mitattu loogista päättelykykyä kuviotehtävin, vai useampia g-tekijän osa-alueita?

Älykkyysosamäärän keskiarvona maailmanlaajuisesti pidetään arvoa 100. Ihminen on kuitenkin kehittynyt aikojen saatossa ja tämä ÄO:n keskiarvo sen myötä nousee. Testiä kalibroidaan niin, että keskiarvo palautetaan aika-ajoin tuohon sataan. Tämän johdosta kymmeniä vuosia sitten mitattu älykkyysosamäärä olisi tänä päivänä mitattuna pienempi.

Käytetyt keskihajonnat ovat 15, 16 ja 24. Viimeisimmällä saadaan korkean ÄO:n luvuksi  suurempi numero, kuin vaikka keskihajonnalla 15.

Ihminen kilpailuhenkisenä on kääntänyt tämänkin mielenkiintoisen tutkimisen itseään vastaan. Määritteleekö mitattu ”älykkyys” ihmisen arvon? Ei missään nimessä. Kansakuntien älykkyyden keskiarvotutkimukset ovat yhtä omituisia, kuin esimerkiksi oletus, että tietynpituisen yksilön kehon massa olisi Xkg .

Älykkyyttä voi mitata vain yksilötasolla. On toki esimerkiksi ammatteja, joissa loogisesta päättelykyvystä on etua, mutta on myös ammatteja, joissa toisenlaiset ominaisuudet ovat valttia.

Ei tehdä mielenkiintoisesta ja viihdyttävästä asiasta ”paremmuuskilpailua”. Toivon, että voisimme joskus vaikka iloita ääneen pärjäämisestä jossakin triviaalissa logiikkatehtävässä ilman, että se herättää närää ja kyseenalaistusta tai koko ihmisolennon lokerointia yhden ominaisuuden perusteella. Toinen on mestari juoksukilpailussa, yksi voimanostossa ja minä tykkään punnertaa aivoillani, vaikken itseäni mitenkään viisaana pidäkään.

Kuvat: Wikimedia Commons